uutiset

한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina

cai fang, kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian national high-end think tankin pääasiantuntija

seuraavat näkemykset on koottu cai fangin puheesta cmf quarterly forumissa (kolmas neljännes 2024)

01

cpc:n 20. keskuskomitean kolmannen täysistunnon esittämät uudet vaatimukset

kiinan kommunistisen puolueen 20. keskuskomitean kolmannen täysistunnon esittämät uudet vaatimukset liittyvät läheisesti näihin kolmeen painopisteeseen:

ensinnäkin makrotalouden ohjausjärjestelmän parantaminen täysistunnossa korostettiin "makrotalouspolitiikan suuntaviivojen johdonmukaisuuden lisäämistä".

toiseksi meidän on vauhditettava täydellisen kotimaisen kysyntäjärjestelmän kehittämistä. täysistunnossa mainittiin erityisesti "kulutuksen laajentamismekanismin parantaminen". aiemmin jotkut ovat ehdottaneet kertaluonteisen käteisen liikkeeseenlaskua kulutuksen edistämiseksi. vaikka tämä lyhytaikainen toimenpide saattaa olla tehokas, sen vaikutus rajoittuu lyhyellä aikavälillä. sitä vastoin pitkän aikavälin mekanismin perustamisella pyritään edistämään kulutuksen kasvua vakaasti pitkällä aikavälillä instituutioiden rakentamisen kautta ja samalla tuottamaan välittömiä tuloksia lyhyellä aikavälillä.

kolmanneksi on parannettava työllisyyden painopistepolitiikkaa ja pyrittävä ratkaisemaan rakenteellisia työllisyysristiriitoja. työllisyyskysymykset koskevat perheitä ja työntekijöitä ja vaikuttavat asukkaiden kulutukseen. vaikka epidemian vaikutukset ovat vähitellen laantuneet, talous on vähitellen palannut normaaleille raiteille ja täystyöllisyys on palautunut makrotasolla. nykyinen luonnollinen työttömyysaste voi kuitenkin olla aiempaa korkeampi työllisyysristiriitojen vuoksi. siksi rakenteellisten työllisyysongelmien ratkaiseminen ei ole vain nykyisen makrotalouspolitiikan jatke, vaan sillä on myös pitkän aikavälin vaikutuksia.

neljänneksi kehittää hopeataloutta ja luoda työpaikkoja vanhuksille. ei vain vastata ikääntyneiden kasvaviin tarpeisiin, vaan myös luoda heille uusia työmahdollisuuksia.

tällä hetkellä keskitytään siihen, miten kiinan talous saadaan takaisin raiteilleen mahdollisimman pian. on syytä huomata, että tämä kehityssuunta ei ole kolmen viime vuosikymmenen nopea kasvu. vuoden 2012 jälkeen kiinan talous siirtyi "uuteen normaaliin", eli keski-nopeaan kasvuun. niin kauan kuin pystymme ylläpitämään maailman keskiarvoa korkeamman kasvuvauhdin, jopa keski- ja nopean kasvun keski- ja loppuvaiheessa, olemme edelleen kiinnikuroutumistilassa, mikä tarkoittaa myös sitä, että saavutamme tavoitteemme. tavoitteena on olla kohtalaisen kehittynyt maa vuoteen 2035 mennessä.

kiinan talouden tulevaa kasvukykyä eli kasvuvauhtia, joka normaalioloissa voidaan ylläpitää kasvun ja tekijöiden allokoinnin sekä tuottavuuden parantamisen kautta, kutsumme sitä potentiaaliseksi kasvuvauhdiksi. laskelmiemme mukaan kiinan potentiaalinen kasvuvauhti näyttää tulevaisuu- dessa laskevan, mutta se voi silti täyttää modernisoinnin periaatteessa toteuttamisen nopeusvaatimukset. epidemian vaikutuksista johtuen todellisen kasvuvauhdin ja potentiaalisen kasvukapasiteetin välille on syntynyt kuilu. potentiaalinen kasvuvauhti edustaa tarjontapuolen kapasiteettia eli talouden perustekijöitä ja kestävyyttä, kun taas todellinen kasvuvauhti heijastaa kysyntäpuolen tilannetta, mikä kertoo siitä, onko kysyntää riittävästi tukemaan talouskasvua. näiden kahden välisen eron trendistä päätellen ero todellisen kasvuvauhdin ja potentiaalisen kasvuvauhdin välillä todennäköisesti kasvaa. siksi tämän kohtuuttoman eron poistamiseksi toteutettavien toimenpiteiden ydin on kysyntäpuolen rajoitusten murtaminen.perinteisen "troikan" joukossa ulkoinen kysyntä ei ole enää kestävää kansainvälisen ympäristön ja geopolitiikan muutosten vuoksi, erityisesti globalisaation vastainen suuntaus, olipa kyse infrastruktuurista tai teollisuusyrityksistä, mutta se vaikuttaa myös sen rooliin kysyntärajoitukset eivät enää ohjaa talouskasvua yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin. siksi meidän on edelleen turvauduttava ihmisten toimeentulon mukaiseen kulutuskysyntään, joka on kestävin talouskasvun liikkeellepaneva voima.

02

poliittiset toimet ja tavoitteet siirtyvät sijoittajilta ja yrityksiltä kotitalouksille

aiemmin makrotalouspolitiikka keskittyi usein lainakynnysten alentamiseen, liiketoimintaympäristön parantamiseen, raha- tai finanssipolitiikan höllentämiseen ja jopa yritysten suoraan tukemiseen. vaikka nämä politiikat voivat edelleen olla olemassa toimialatasolla, ne ovat välttämättömiä myös makrotaloudellisten sokkien yhteydessä tulevaisuudessa. nykyisten makrotaloudellisten vaikeuksien ratkaisemiseksi kotitalouksien kulutukseen tulisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota, joten toteutustapa tulisi muuttaa "perhelähtöiseksi". "perhelähtöisyys" on tällä hetkellä ratkaisevan tärkeää, koska perheiden tulot ja työllisyys ovat kärsineet epidemian aikana vakavasti ja vaatineet lyhytaikaista tukitukea, mutta pidemmän aikavälin mekanismin luomiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

kiina on kohtaamassa "kaksinkertaisten uusien normien" päällekkäisyyttä. yhtäältä vuodesta 2012 lähtien talous on siirtynyt uuteen normaaliin kasvuvauhdin hidastuessa ja toisaalta tarjontapuolen kasvukapasiteetin heikkeneessä, koska kiina on siirtynyt maltilliseen ikääntymisvaiheeseen vuonna 2021 ja väestön ikääntyminen vuonna 2022 alkanut negatiivinen kasvu, sekä vanhukset että onko väestöllä heikko kulutusvoima ja -halu tai johtaako kokonaisväestön väheneminen absoluuttiseen kuluttajamäärän vähenemiseen, johtaa mahdollisesti asukkaiden heikkenemiseen. kulutukseen tulevaisuudessa ja niistä tulee pitkän aikavälin talouskasvua rajoittava tekijä. siksi politiikan painopisteen tulisi siirtyä pitkän ja lyhyen aikavälin tekijöiden yhteisvaikutuksena kotitalouksien kulutukseen, jota kutsumme "perhekeskeiseksi"."perhekeskeisen" ydin on epidemian vaikutusten aiheuttaman "arpeutumisen" ratkaiseminen sekä väestön ikääntymisen, alhaisen syntyvyyden ja negatiivisen väestönkasvun pitkän aikavälin haittavaikutusten käsitteleminen. tässä yhteydessä perheen merkitys on noussut yhä näkyvämmäksi, ei pelkästään kulutuksen, vaan myös synnytyksen edistämisen kannalta. siksi siirtymisestä "perhekeskeiseen" pitäisi tulla politiikan painopiste.

03

käytännön vertailuarvo siirtyy phillips-käyrästä beveridge-käyrään

phillips-käyrä kuvaa inflaation ja työttömyysasteen välistä vaihtosuhdetta talousteorian mukaan yleisesti, kun kysyntäpuoli kohtaa shokin, stimuloivan makrotalouspolitiikan toteuttaminen voi työntää talouden takaisin normaalille kasvuradalle ja saavuttaa täystyöllisyyden. eli suhdannetyöttömyyden poistaminen. tämä ajattelutapa on edelleen voimassa. tällä hetkellä kiinan kaupunkien työttömyysaste on palannut normaaliksi eli täystyöllisyystasolle. luonnollinen työttömyysaste on kuitenkin noussut historialliseen tasoon verrattuna, mikä heijastaa työllisyyden rakenteellisten ristiriitojen kärjistymistä. ensinnäkin väestörakenteen muutosten, erityisesti ikääntymisen, syntyvyyden ja työikäisen väestörakenteen muutosten myötä työntekijöiden työllistettävyys on heikentynyt. toiseksi teknologian kehitys ja nopeat muutokset teollisessa rakenteessa vaikeuttavat uusien työpaikkojen luomista kompensoida työpaikkojen menetystä. lisäksi jotkin institutionaaliset ja mekanismitekijät heikentävät työmarkkinoiden yhteensovittamista. kaikki tämä määrää sen, että politiikassa on kiinnitettävä huomiota työllisyyden rakenteellisiin ristiriitoihin. siksi meidän on sovellettava beveridge-käyrän paljastamia luonnollisen työttömyysasteen muodostumisen syitä ja sitten käsiteltävä niitä.

arvioiden mukaan kiinan luonnollinen työttömyysaste nousee hitaasti. vaikka todellinen työttömyysaste vaihtelee syklisesti, pitkällä aikavälillä työttömyysasteen nousu on trendi, jota ei voida sivuuttaa, mikä liittyy läheisesti tekijöihin, kuten teollisuuden rakenteen muutoksiin, kiihtyneeseen teknologian kehitykseen, väestön ikääntymiseen ja institutionaalisiin tekijöihin. olipa kyse syklisestä työttömyydestä tai luonnollisesta työttömyydestä, se edustaa työvoimaresurssien vajaakäyttöä. tämä ei ole vain tarjontapuolen menetys, vaan myös kysyntäpuolen menetys. siksi luonnolliseen työttömyyteen on ryhdyttävä eri tavoin. makrotalouspolitiikan työkalupakissa on tarpeen ottaa käyttöön keinoja luonnollisen työttömyyden käsittelemiseksi, rikastaa olemassa olevia politiikan keinoja ja avata yhteyksiä eri politiikkojen välillä.

luonnollisen työttömyysasteen ongelma liittyy läheisesti myös institutionaalisiin ja institutionaalisiin tekijöihin, joista yksi on kotitalouksien rekisteröintijärjestelmän kielteinen vaikutus työvoiman kohdentamisen tehokkuuteen. aiemmin luuli kotitalouksien rekisteröintijärjestelmän vaikuttavan pääasiassa siirtotyöläisiin, mutta itse asiassa sen vaikutus ulottuu paljon tätä ihmisryhmää pidemmälle. seitsemännen väestönlaskennan mukaan noin 38 prosentilla vakituisesta kaupunkiväestöstä ei ole paikallista kotitalousrekisteriä, ja tämä osuus nuoresta väestöstä on huomattavasti keskimääräistä suurempi. tämä ei koske vain siirtotyöläisiä, vaan myös korkeakoulututkinnon suorittaneita, demobilisoituja sotilaita jne. nämä ovat puolueen keskuskomitean kolmannen täysistunnon painopisteryhmiä.julkisten työvoimapalvelujen tarjoaminen näille ryhmille on varmasti hyödyllistä ja tarpeellista, mutta perustavanlaatuisempi ratkaisu on edistää kotitalousrekisterijärjestelmän uudistamista. tällä ei vain olisi myönteinen vaikutus pitkällä aikavälillä, vaan se toisi myös todellisia uudistuksia välittömästi. tarjontapuolen uudistuksen näkökulmasta kotitalouksien rekisteröintijärjestelmän uudistus voi tuoda miljoonia uusia työntekijöitä kysyntäpuolelta, se voi aiheuttaa biljoonia uusia kuluttajien vaatimuksia.

04

määrittele demografinen osinko uudelleen ja mukaudu uuteen väestökehityksen normaaliin

väestönkehityksen uudessa normaalissa meidän on määriteltävä uudelleen demografinen osinko.perinteisen määritelmän mukaan demografisella osinkolla tarkoitetaan yleensä nopean kasvun, työikäisen väestön suuren osuuden ja alhaisen huoltosuhteen etuja, jotka johtavat runsaisiin työvoimaresursseihin, inhimillisen pääoman nopeaan paranemiseen, korkeaan pääoman tuottoon ja korkeaan työvoimaan. tuottavuutta. väestön ikääntymisen voimistuessa demografinen osinko katoaa vähitellen. tällä hetkellä kannattaa keskittyä korkeampien ikäryhmien väestöryhmiin. esimerkiksi vuonna 1980 suurin työvoima oli pääosin nuorten keskuudessa, vuonna 2000 kiina oli siirtynyt ikääntyvään yhteiskuntaan, ja vuonna 2021 työväestön painopiste alkoi nousta , ja ikääntyneet työvoima keskittyy edelleen vanhempiin ikäryhmiin, vuoteen 2032 mennessä odotetaan siirtyvän syvästi ikääntyvään yhteiskuntaan, ja iäkkäitä työvoimaryhmiä on hyödynnettävä.yleinen suuntaus on, että politiikan painopisteen tulisi vähitellen siirtyä vähitellen kasvaviin ja ikääntyviin väestöryhmiin. yhtäältä näitä ryhmiä voidaan hyödyntää tärkeinä henkilöresursseina, toisaalta demografisen osingon käsite voidaan laajentaa myös kysyntäpuolelle ikääntyvän väestön muuttamiseksi tehokkaaksi kuluttajaryhmäksi, mikä on myös trendi. väestön ikääntymisen myötä.

politiikassa olemme ottaneet käyttöön "hopeatalouden" kehittämisen ja käsitteellisesti yrittäneet määritellä uudelleen ja laajentaa "demografisen osingon" konnotaatiota. yksi tyypillinen esimerkki on hoitoalan laajentuminen, jonka voi saada aikaan "hopeatalous". eri maiden tietoja analysoimalla voimme nähdä, että kiinalaiset naiset viettävät hieman yli 10 % ajastaan ​​kotitöiden tekemiseen, mikä ei ole merkittävästi korkeampi kuin muissa maissa. kiinalaisnaisilla on kuitenkin maailman korkein työvoimaosuus, mikä tarkoittaa, että he eivät vain tee saman verran kotitöitä kuin naiset muissa maissa, vaan tekevät myös näitä tehtäviä työn ohella.

tämä tilanne vaikeuttaa naisten tulotasonsa ja työllisyyden parantamista. samalla heillä ei ole aikaa itsensä kehittämiseen (kuten inhimillisen pääoman viljelyyn), synnytykseen, lasten kasvattamiseen ja kouluttamiseen. jos muutamme nämä kotityöt teollisuudeksi ja teemme niistä sosiaalistetun palvelutarjonnan, sillä on seuraavat vaikutukset: ensinnäkin se lisää työvoimaosuutta. tämä ei vain voi suoraan lisätä naisten työvoimaosuutta, vaan myös tarjota työllistymismahdollisuuksia useammalle ihmiselle luomalla uusia vaatimuksia ja uusia työpaikkoja, mikä lievittää rakenteellisia työllisyyskonflikteja. toiseksi, laajenna sosiaalipalvelujen tarjontaa ja lisää bkt:tä. tällä hetkellä noin kolmasosa henkilökohtaisesta työvoimasta on palkatonta työtä, eikä se sisälly bkt:hen. jos nämä kotityöt muutetaan sosiaaliseksi tarjonnaksi, bkt:n mittakaava laajenee merkittävästi. kolmanneksi parannetaan perhekehityksen ja urakehityksen tasapainoa sekä lisätään perheen syntyvyyshalua ja koko yhteiskunnan syntyvyyslukua.