uutiset

한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina

uusi thai-elokuva, jossa on vahva kiinalainen maku, herkkää elokuvakieltä kertomassa itäaasialaisten perheiden tyypillistä dilemmaa ja kuvaa naisten elinoloja perinteisin käsittein, on viime aikoina noussut kuumaksi puheenaiheeksi.

kirjoittaja |. zhao wanxi

toimittaja |. zhan tengyu

otsikkokuva |. "isoäidin pojanpoika"

tänä kesänä kansainvälisten menestyselokuvien ja kotimaisten realististen elokuvien ympäröimä thaimaalainen elokuva "grandma's grandson" erottui yllättäen joukosta.

tämä uusi elokuva kiinalaisperheestä thaimaassa ei vain liikuttanut lukemattomia elokuvafaneja, jotka kävivät teatterissa, vaan myös ansaitsi 50 miljoonaa yuania lipputuloissa viiden päivän sisällä sen julkaisusta. yli 60 000 ihmistä arvioi sen doubanissa vakaalla pistemäärällä 9.0:sta.

monien ihmisten mielikuva thaimaalaisista elokuvista saattaa silti perustua kampuksen nuorisoelokuviin ja kauhutrillereihin. olemme harvoin nähneet aiemmin elokuvia, kuten "isoäidin pojanpoika", jotka keskittyvät täysin thaikiinalaisten perheiden perhesiteisiin.

elokuvassa näytettävän kiinalaisen perheen rakenne, konfliktit ja tunteet ovat äärettömän lähellä meitä, ilman esteitä kiinalainen yleisö ei vaikuta alue- ja kielierot, vaan näkee helposti oman tilanteensa juonen ja hahmojen kautta.

elokuvan juoni on hyvin yksinkertainen: aan (näyttelijänä ma qunyao), työtön nuori mies kiinalaisperheestä thaimaassa, näkee serkkunsa perineen omaisuuden, koska hän hoiti vakavasti sairasta isoisänsä mua (näytteliä sam ) ryhtyi toimiin ja suunnitteli kopioivansa serkkunsa "tietä vaurauteen" saadakseen miljoonan bahtin perinnön. kuitenkin hänen menestynyt vanhin setänsä ja hänen kouluttamaton setänsä ovat kaikki esteitä a'anin tiellä tulla "kokopäiväiseksi pojanpojaksi". hän voi vain jatkaa lujaa työtä lisätäkseen painoaan isoäitinsä sydämessä.

isoäidin perhe. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

pelkästään elokuvan esittelyä lukiessa ajattelet, että tämä on toinen elokuva, joka kertoo vain tarinan lapsellisesta hurskaudesta ja perherakkaudesta. se käyttää pitkää ääniraitaa ja suurta määrää hahmojen dramaattisia linjoja lyödäkseen armottomasti yleisön kyynelkanavia. mutta kun astut teatteriin, huomaat, että "isoäidin pojanpoika" kattaa paljon laajempia aiheita kuin tämä: perinnön, tyhjät pesijät, saattohoidon, itäaasialaisten naisten omistautumisen ja uhrautumisen perheessä... ohjaaja käyttää yksinkertaisuutta vaatimattomaan. kertomus kaataa kiinalaisen perheen rakkautta ja tuskaa sydämiimme kuhisevana virtana.

rahalaskelmat ja mummon elämä

"isoäidin pojanpojan", joka on myös sen suurin dramaattinen konflikti, pääjuoni tulee sukulaisten välisistä rahoitussuunnitelmista. tämä näkyy myös sen englanninkielisestä nimestä how to make millions before grandma dies ("how to make millions before grandma dies").

melkein kaikki elokuvan miehet ovat kiinnittyneet tähän syöpää sairastavaan iäkkääseen naiseen.

saatuaan tietää, että hänen serkkunsa peri omaisuuden, koska hän hoiti vakavasti sairasta isoisäänsä, toimettomana ollut an an muutti isoäitinsä kotiin huolehtimaan tämän ruuasta ja jokapäiväisestä elämästä, hänen setänsä aqiang toivoi voivansa viedä äitinsä kotiinsa hän halusi olla "kokopäiväinen poika".

niiden tarkoitus on sama, saada mummon/äidin perintö. tämä on hiljainen "salaliitto" molempien osapuolten välillä.

"täysipäiväinen outo pojanpoika" an ja hänen isoäitinsä. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

sitä vastoin sedälläni soylla ei ollut vakavaa työtä ja hän oli velkaa miljoonia bahtia ulkomaisena velkaa aina kun hän ei enää selvinnyt, hän meni takaisin isoäitinsä kotiin pyytämään rahaa. vaikka isoäiti sanoi, ettei hän halunnut hänen käyvän usein luonaan, aina kun hän kohtasi vaikeuksia, isoäiti auttoi häntä täyttämään velan porsaanreiät. perinnön suhteen nuoremman sedän ei tarvitse huolehtia sen hoidosta.

sitä vastoin a'anin äiti ja isoäidin toinen tytär axiu on ainoa, joka ei välitä äidistään. hän menetti miehensä keski-iässä, hänen poikansa jätti koulun kesken ja työskenteli supermarketissa. hän ei vapauttanut äitiään elatusvelvollisuudestaan ​​eikä yrittänyt tahallaan miellyttää äitiään perinnön vuoksi.

ah xiu ja ah an. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

mutta jos se näyttää vain nuorempien sukupolvien laskelmat isoäidin perinnöstä, koko tarinasta tulee klisee. vielä harvinaisempaa "isoäidin pojanpojassa" on se, että se käyttää perheen sisäistä taloudellista laskelmaa näyttääkseen näytelmän todellisen päähenkilön - isoäidin - elämän.

kun olin nuori, isoäitini oli myös jonkun tytär. hänen vanhempansa syyttivät häntä avioitumisesta "pahan ihmisen" kanssa ja hän vietti vaikean nuoruuden. hän piti eniten huolta vanhemmistaan ​​ennen heidän kuolemaansa, mutta lopulta hänen veljensä peri useiden miljoonien bahtien perinnön. ei saanut mitään.

myöhemmin isoäidistä tuli jonkun äiti, isoäiti ja isoäiti. hänen vanhin poikansa ei ollut lapsena hyvässä kunnossa, joten hän alkoi luopua naudanlihasta, koska hän halusi syödä naudanlihaa rukoillakseen hänen puolestaan, kun hänen nuorempi poikansa epäonnistui, hän oli aina pehmeäsydäminen ja auttoi häntä korjaamaan hänen vajeensa vuoksi ja lähettää velkoja pois, hän tajusi, että hänen yhtäkkiä huomaavainen pojanpoikansa todellakin tuijottaen perintöään, hän pysyi rauhallisena ja puki vain pojanpoikansa uuteen valkoiseen paitaan, jonka hän osti hänelle toivoen, että tämä löytäisi hyvän työn; .

isoäiti ja pojanpoika. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

kohdatessaan sairauden kidutuksen ja kuolemanpelon isoäitini murtui emotionaalisesti myöhään illalla, itki vanhempiensa puolesta ja anoi heitä ottamaan hänet pois. vanhempieni laiminlyönnistä on tullut isoäidilleni elinikäinen arpi. mitä hän aikoo tehdä, kun hänestä tulee itse äiti ja isoäiti, kun hän kohtaa lastensa ja lastenlastensa taloudelliset ja emotionaaliset vaatimukset?

tällainen vaatimus on kietoutunut raskaaseen perhekiintymykseen ja lapselliseen hurskauteen, joka on kaikille itäaasialaisille tutuin ja vaikein paeta. vaatimusten edessä rahan ja tunteiden jakaminen perheen sisällä on myös vaikein ehdotus jokaiselle ei-lapsiperheelle.

"poika perii perinnön, tytär perii syövän"

vaikka sun a'anin näkökulma ulottuu syvälle tämän kiinalaisen perheen sisätiloihin elokuvan ulkopuolella, perheen naisten omistautuminen ja uhrautuminen on koskettava piilotettu lanka elokuvassa.

jos vain vertaamme lasten tukivastuita, ei ole epäilystäkään siitä, että axiu on se, jolla tulisi olla etusija perinnössä veljien ja sisarten kesken.

kun hän oli koulussa, hän sääli äitinsä kovaa työtä ansaitakseen rahaa perheelle, joten hän lopetti koulun auttamaan äitiään myymään puuroa, hän oli ahkerin perhepäivillä joka viikonloppu; hän sai tietää, että hänen äidillään oli syöpä, hän vaihtoi aamuvuoronsa supermarketissa. hän työskentelee yövuorossa ja luopuu päiväsaikaan uniajastaan ​​lähettääkseen äitinsä kemoterapiaan ja liikuntaan jääkaapissa ja korvaa ne tuoreella ruoalla, se on myös se, joka auttaa nuorempaa veljeään estämään veljensä tukahduttamisen ja saa lopulta äidin hyväksynnän.

mutta naimisissa olevana tyttärenä hänen äitinsä ei näyttänyt koskaan sisällyttävän häntä perintöperillisten luetteloon. tätä asiaa ei tarvitse edes selittää. se on yksimielisyys, joka on piilotettu syvälle, mutta se riittää vetämään ihmiset kuiluun.

axiu ja mummo. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

sen jälkeen kun hänellä oli diagnosoitu syöpä, hänen pojanpoikansa kysyi häneltä jatkuvasti, kuka oli hänen sydämessään ensimmäinen prioriteetti. hän mietti sitä pitkään ja sanoi tyttärelleen: "en tiedä, kuka on sydämessäni ensimmäinen, mutta haluan sinun olevan kanssani eniten, vaikka hänen tyttärensä ei ole osa perintöä." toivoo edelleen, että hänen tyttärensä on hänen rinnallaan, kun hän kuolee.

tämä on eräänlaista sanatonta ja kiistämätöntä inertiaa: toivon tyttäreni - tai voin vain luottaa tyttäreni tukemiseen, mutta perintö ei kuulu tyttärelleni.

axiu myös hyväksyi tämän käsitteen tukahduttamisen tietäen, ettei hänellä ollut oikeutta taistella perinnöstä, hän saattoi vain lohduttaa itseään, että "maksaminen on aina lohduttavampaa kuin palkkioiden saaminen". kun hänen äitinsä oli huolissaan hänestä ja käski häntä olemaan syömättä jäännöksiä, koska syöpä voi olla perinnöllistä, hän vastasi näennäisesti rennosti: "kyllä, poika perii perinnön ja tytär perii syövän."

tämä on suurin kauna, jonka hän voi olla äitiään kohtaan.

"antaminen on aina tyydyttävämpää kuin minkään saaminen takaisin." (kuva/"isoäidin pojanpoika")

naiset ovat tiukasti sidoksissa perheeseen, ja heidän vastuunsa, asemansa ja lopullinen perinnönjako ovat usein epätasa-arvoisia. tällainen itäaasialaisten perheiden naisjäsenten hylkääminen ei tapahdu vain axiulle, vaan se läpäisee myös jokaisen elokuvan naishahmon.

vanhin a ping-täti ei pidä kaikista perheenjäsenistä. kaikki eivät sydämestään pidä häntä perheenjäsenenä, vaikka hän on täyttänyt elämisvelvollisuutensa miniänä.

isoäiti on myös patriarkaalisen käsityksen uhri. sairastuttuaan vakavasti hän löysi veljensä, joka asui kartanossa ja jolla oli paljon lapsia ja lastenlapsia, ja toivoi, että tämä antaisi hänelle rahasumman ostaakseen hänelle hautausmaan. kun hänen vanhempansa kuoli, hänen veljensä sai miljoonia bahtia perinnönä, mutta hän toivoi, että hänen veljensä säälisi häntä tästä syystä.

yllättäen veli, joka muisteli hetken hellästi siskoaan, halaili toisiaan ja lauloi yhdessä, muuttui sarkastiseksi seuraavalla sekunnilla ja sanoi, ettei hän tule enää kotiinsa. hän sanoi myös, että jos heillä olisi eri sukunimet ei ole enää perhe, eikä hän koskaan tekisi siitä yhtään rahaa.

lyhyt hellyyden hetki veljen ja siskon välillä. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

kuten woolf sanoi: "naisena minulla ei ole maata." naisena on myös vaikeaa saada omaa kotia. "isoäidin pojanpojassa" naiset suljetaan aina pois, kuuluivatpa he äitinsä, miehensä tai miehensä perheeseen.

itä-aasialainen rakkaus sekoitettuna rakkauteen ja kipuun

isoäitini perhe muutti chaozhousta, ja elokuvassa näkyy kiinalaisia ​​elementtejä kaikkialla: kiinalaisen uudenvuoden juhliminen, hautojen lakaisu qingming-festivaalin aikana, kiinalaisia ​​oopperoita soimassa televisiossa, mummo puhuu silloin tällöin teochewin murretta ja useita teochew'n lastenloruja. ohjaaja käyttää hajanaista pistetyyliä juoni ja yksityiskohtaiset tikkaukset yhdistävät koko elokuvan, ja se on ajoittain täynnä huumoria.

tämän vahvan kiinalaisen maun omaavan thai-elokuvan kautta voimme katsella tulta kaukaa ja tuntea syvästi perhe- ja ihmissuhteiden jännityksen sekä perhesiteen aiheuttaman rakkauden ja tuskan itä-aasian erityisessä kontekstissa.

yksin asuva isoäiti on yksinäinen. joka viikonloppu perhepäivänä hän puki kauneimmat vaatteet päälleen, istui oven takana keppiin nojaten ja odotti lastensa ja lastenlastensa saapumista yksitellen, mistä hän ei pitänyt ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä eniten, koska jääkaapissa oli tuolloin paljon uudenvuodenaaton illallista jäljellä, enkä tiennyt milloin söisin sen.

isoäiti odottaa lapsiaan ja lastenlapsiaan ovella. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

isoäidin sydämessä hän välittää eniten lapsistaan ​​ja lastenlapsistaan. vaikka hänen vanhimman poikansa antamat kengät satuttaisivat hänen jalkaansa, hän piti niitä aina. hän meni temppeliin vanhimman poikansa ja hänen perheensä kanssa. hän toivoi, että hänen lapsensa saisivat hyvän työpaikan vanhin poika ja hänen perheensä eivät maininneet isoäitinsä terveyttä.

kun pojanpoika a'an kiusaa häntä, isoäiti väitti, että heillä oli oma pieni perhe ja heidän täytyi ensin ajatella omaa perhettään. mutta paluumatkalla isoäiti päätti lopulta vaihtaa kengät, jotka eivät sopineet .

isoäidin ja anin aiemman esivanhemman ja pojanpoika-suhteen suhdetta kerrotaan elokuvassa pala kerrallaan, ja sitä kannattaa pohtia ja kaivaa. aluksi an osti paistettua kalaa ja asensi valvonnan isoäidilleen, ehkä enemmänkin siksi, että hän halusi perinnön, mutta tietämättään jo vieraantunut suhde isovanhempien ja lastenlasten välillä lämmitti hitaasti toistensa sydämiä.

rakkaus virtaa. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

toive, jonka a'an kirjoitti rukousmuistiinpanoon, oli, että hän toivoi isoäitinsä voittavan lotossa – hänen isoäitinsä mainitsi sen satunnaisesti aiemmin, ja hän muisti sen sydämessään. isoäitini ei tykännyt napitella alanappia, kun hänellä oli kukkainen paita, ja hän sanoi vitsillä, että hän halusi esitellä seksikkyyttään elokuvan lopussa, ja hänen nuorin poikansa lähetti hänet vanhainkotiin vaatteet oli napitettu siististi. hän oli valmis lähtemään tästä maailmasta. onneksi tällä kertaa aan vei hänet kotiin.

he kaksi kävelivät matkalla kotiin. (kuva/"isoäidin pojanpoika")

saatuaan tietää, että hänen isoäitinsä ei antanut hänelle kiinteistöä, an kysyi vihaisesti isoäidillään, mihin tämä sijoittui hänen sydämessään. kuoleva vanha mies saattoi jättää vain rivin selkeitä kyyneleitä ja sanoi hänelle: "minulla ei ole sinulle mitään jäljellä, sinun ei tarvitse enää huolehtia minusta."

kun hänen isoäitinsä kuoli, a'an sai tietää, että hänen isoäitinsä oli aina säästänyt hänelle koulutusrahastoa hänen lapsesta asti. kun hän halusi ostaa hautausmaan, isoäitini kysyi mieluummin veljeltään, johon hän ei ollut ottanut yhteyttä moneen vuoteen, kuin käytti rahat. lopulta an käytti rahaa ostaakseen hautausmaan isoäidilleen. hautausautossa hän koputti isoäitinsä arkkuun ja sanoi hänelle: "asetin sinut etusijalle."

rakkaus vahvistuu ja vahvistuu virtauksessa. ajan aukon kautta, elämän ja kuoleman eron jälkeen, kaikki epätasa-arvo ja katkeruudet, kuten rahanjako ja perhevastuut, jäävät väliaikaisesti sivuun. jäljelle jää vain loputon ja toistuva rakkaus sukulaisten välillä.