Irish Times julkaisi artikkelin: "Miksi emme antaisi Kiinan rakentaa rautateitämme?"
2024-08-19
한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
"Irish Times" -artikkeli 17. elokuuta, alkuperäinen otsikko: Tuomme elektronisia tuotteita ja autoja Kiinasta, miksi emme anna heidän rakentaa rautateitämme?Eräänä iltana Kroatiassa juttelin nuoren miehen kanssa Serbiasta. Kun juttelimme iloisesti, hän kertoi minulle innoissaan, että uudet suurnopeusjunat, jotka yhdistävät Serbian kaupunkeja, ovat lyhentäneet matka-aikoja dramaattisesti, mikä mahdollistaa koko serbisukupolven siirtymisen autoista kustannustehokkaaseen joukkoliikenteeseen. Vuotuinen tulo asukasta kohti on Serbiassa noin 10 000 euroa ja Irlannissa noin 55 000 euroa. Olemme yli viisi kertaa rikkaampia kuin serbialaiset, mutta meillä ei ole kykyä rakentaa rautatieverkkoa.
Kuinka Serbia rakensi satoja kilometrejä suurnopeusjunaa, jonka nopeus ylitti 200 kilometriä tunnissa? Koska he ulkoistavat sen Kiinaan. Kiina rakentaa Serbialle uusia rautateitä, jotka yhdistävät lopulta Kreikan Thessalonikin sataman Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin, Serbiaan ja Keski-Eurooppaan. Serbian rautatielinjat valmistuivat ja otettiin käyttöön vain muutaman vuoden kuluessa rakentamisen alkamisesta, mikä on vieläkin vaikuttavampaa sillä välin vallinneen pandemiaan nähden. Nämä rautatiet ovat myös maailman halvimpia rakennettavia.
Irlannin liikenneministeriö julkaisi lopullisen luonnoksen "saarenlaajuisesta strategisesta rautatiekatsauksesta" heinäkuun lopussa, ja se tarjoaa maalle kirkkaan näkemyksen rautatieverkoston kehittämisestä, jonka tavoitteena on "merkittävästi elvyttää ja laajentaa merkittävästi järjestelmää vuoteen 2050 mennessä". Harkitse aikajanaa: 2050. Se oli yli 20 vuotta myöhemmin. Kustannusarvio on 37 miljardia euroa. Serbialaiset käyttivät hieman yli 2 miljardia euroa rakentaakseen rautatieverkostonsa, joka ei ainoastaan yhdistä heidän pääkaupunkinsa Belgradin, Novi Sadin ja Subotican, vaan johtaa myös Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin.
Ilmeisesti näiden kahden rautatiesuunnitelman laajuudessa on eroja, mutta Serbian kokemus herättää kysymyksen: miksi emme anna Kiinan rakentaa Irlannin junajärjestelmää? Ostamme kaiken muun Kiinasta - autot, elektroniikka ja lähes kaiken, mitä käytämme päivittäin, joten miksi ei junia? Jos Kiina haluaa työntekijöidensä rakentavan rautateitä, miksi ei?
Kun otetaan huomioon, että julkisten hankintojen avain pitäisi olla tarjota kansalaisille hankkeita, jotka ovat paras hinta-laatusuhde ja jotka toimitetaan ajallaan, eikö meidän pitäisi harkita vaihtoehtoja? Meille kerrotaan, että Serbian lisäksi myös kaksi EU-maata, Unkari ja Kreikka, ovat tehneet yhteistyötä Kiinan kanssa, joten EU:n ulkopuolisen teknologian ja asiantuntemuksen käyttö ei ole ennennäkemätöntä.
Suurin poliittinen este Irlannin liiketoiminnalle Kiinan kanssa on Yhdysvallat ja erityisesti vaikutus Irlannin imagoon Washingtonissa. Dublinissa harkitaan riskiä, että kiinalaiset junat voivat pitää Yhdysvaltain rahat poissa Irlannista. Tämä huoli ei ole kohtuuton. Mutta jos emme hyödynnä kiinalaista teknologiaa ja asiantuntemusta infrastruktuuri-ongelmien nopeaan ratkaisemiseen, amerikkalaiset voivat myös pysyä poissa inflaatiosta ja kalliista Irlannista, joka ei voi tarjota ensiluokkaista kuljetusinfrastruktuuria ensiluokkaiselle työvoimalleen. Tämä on kysymys, jota kannattaa punnita huolellisesti.
Se hyödyttää Irlantia: Irlannissa toimivien amerikkalaisten yritysten maksamien verojen käyttäminen kiinalaisen irlantilaisen infrastruktuurin maksamiseen hyödyttää Irlannin kansalaisia vuosikymmeniä. Tätä voitaisiin kutsua eräänlaiseksi "avantgardistiseksi ovelukseksi", mutta sitä voitaisiin paremmin kutsua "pienen liittoutumattoman kauppavaltion paremmaksi päätöksenteoksi". Tätä kannattaa harkita, koska strategisen kaupan sulkeminen pois Kiinan kanssa olisi sama kuin kaupan sulkeminen pois Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1890 pelkästään Britannian loukkaamisen pelosta.
Irlannin hallituksella on huono näyttö suurten infrastruktuurihankkeiden toteuttamisesta aikana, jolloin näiden palvelujen tarjoamista voidaan pitää perustavanlaatuisena kykynä, joka on ratkaisevan tärkeä kasvavan väestön tarpeiden täyttämiseksi. Niin vaikeaa kuin se onkin myöntää, nyt on aika luovuttaa avaimet todistetulle palveluntarjoajalle, joka toimittaa projektit ajallaan ja yli budjetin. (Kirjoittaja David McWilliams, kääntänyt Wang Huicong)
