brittimedia: lännen ja kiinan välillä ei tarvitse valita puolia
2024-09-22
한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
british financial timesin artikkeli 19. syyskuuta, alkuperäinen otsikko: onko maiden valittava lännen ja kiinan välillä?meille kerrotaan, että maailma sellaisena kuin sen tunnemme – ainakin maailmantalous – on romahtamassa. yleisesti ollaan huolissaan siitä, että taloudelliset siteet pirstoutuvat geopoliittisten ongelmien, protektionismin ja sovittamattomien poliittisten erimielisyyksien vuoksi sellaisissa kysymyksissä kuin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja tietosuoja.
todellisuudessa maailma ei ole "deglobalisoitumassa", vaan pirstoutuu suuriin alueellisiin ryhmittymiin, jotka tiivistyvät itsessään edelleen nopeasti. (imf:n mukaan geopoliittisesti läheisten maiden välinen kauppa syvenee, kun taas poliittisesti etäisten maiden välinen kauppa hidastuu.) todennäköisin skenaario on, että kiinan, euroopan unionin ja yhdysvaltojen välillä kolmen suuren ryhmän toimitusketjut keskittyvät kiinasta on tullut organisoituneempia, kun taas rajat ylittävä taloudellinen toiminta kussakin ryhmässä on jatkunut tasaisesti.
tämä tilanne tuo mukanaan joitain ongelmia. ovatko yhdysvallat ja euroopan unioni yksi vai kaksi blokkia? onko parempi, että teollisuuden toimitusketjut autoista puolijohteisiin laajenevat maailmanlaajuisesti vai onko yksittäisten maanosien parempi hyödyntää jo olemassa olevaa mittakaavaa? vastaukset näihin kysymyksiin koskevat suuria ryhmiä, ja ne liittyvät myös läheisesti kaikille.
meidän tulee kuitenkin kiinnittää huomiota myös "välissä olevien" maiden näkökulmaan. näillä mailla ei välttämättä ole syvempiä taloudellisia siteitä tiettyyn blokkiin, kuten eu:n ulkopuolisilla euroopan mailla eu:n kanssa tai meksikolla ja kanadalla yhdysvaltoihin. näihin välimaihin kuuluu suurin osa maailman kehitysmaista. jos maailmantalous pirstoutuu eri ryhmittymiin, monet niistä kohtaavat vaikeuksia.
nämä maat ovat menestyneet hyvin viime vuosikymmeninä pitkälti monipuolistamalla kauppasuhteitaan. ei ole yllättävää, että kiinan osuus keskimaan kaupasta on lähes kolminkertaistunut, kun taas rikkaiden maiden osuus on pienentynyt. vähemmän mainitaan kaupan lupaava kasvu muiden kehitysmaiden kuin kiinan välillä.
olisi kuitenkin virhe ajatella tämän tarkoittavan, että keskimaat ovat siirtyneet pois perinteisistä kauppakumppaneistaan ja niiden kokonaiskauppa on kasvanut voimakkaasti. tämä absoluuttinen kasvu on suurempi kuin rikkaiden maiden osuuden pieneneminen. totuus viimeisten vuosikymmenten globaalista kaupasta on siis tämä: kehitysmaat käyvät kauppaa enemmän rikkaiden maailman kanssa kuin koskaan ennen, ja ne käyvät kauppaa paljon enemmän kiinan ja toistensa kanssa.
voidaan väittää, että maiden välistä kauppaa on enemmän kuin koskaan historian aikana – tämä tosiasia meidän tulee pitää mielessä, kun huolehdimme globalisaation päättymisestä. mutta se merkitsee myös vaikeaa valintaa, jos erilaiset suuret kauppakeskukset lisäävät blokkien välisen kaupan vaikeutta ja kustannuksia, kumman keskelle jääneet maat valitsevat?
viisainta on, ettei tarvitse valita. siksi he pyrkivät ylläpitämään hyviä suhteita eri ryhmiin ja ovat huolissaan avoimen, monenvälisen maailmantalouden järjestyksen ylläpitämisestä.
jos ne pakotetaan tekemään niin ja latinalaisen amerikan, afrikan tai aasian kauppatalouksien täytyy sitoa kohtalonsa yhteen tai toiseen leiriin, mikä on niiden valinta?
tietysti sijainnilla on väliä. jos etäisemmän kauppakumppanin valinnan kustannukset katkaisevat siteet läheisempään kauppakumppaniin, tarvitaan hyvät perustelut. myös resurssit ja suhteelliset edut ovat tärkeitä. maa voi helpommin ylläpitää suhteita muihin maihin, jos sillä on niukkoja raaka-aineita tai asiantuntemusta.
mutta tärkein tekijä saattaa olla kauppavoimien politiikassa. minkä tahansa itsenäisen maan taloudellinen logiikka valita yhdysvaltojen, euroopan unionin tai kiinan ensisijaiseksi kauppakumppanikseen riippuu kunkin blokin taloudellisista edellytyksistä ja tarjotuista pääsyehdoista. tietysti on enemmän suoria rahallisia ja ei-rahallisia etuja. mutta pitkällä aikavälillä vauraus, joka siirtyy lähemmäksi vauraita talouksia, on tärkein tekijä määrittäessä, miten maailmantalous jakautuu.
kiina on ollut edelläkävijä tässä asiassa monta vuotta maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. kiinan talouskasvu ylittää helposti kriisin koettelemia länsimaita, ja kiina on halukas vaikuttamaan globaalien standardien asettamiseen belt and road -aloitteen ja muiden aloitteiden kautta. yhdysvallat ja erityisesti euroopan unioni ovat kuitenkin alkaneet paremmin kuin voisi luulla. länsimaisiin kauppamahtiin keskittyneen ryhmän paino keskimaiden kaupassa ei ole edelleenkään pienempi kuin kiinan. (kirjoittaja martin sandeb, kääntänyt qiao heng)
