uutiset

china news service, sao paulo, 7. syyskuuta: "trooppinen kiina" brasilialaisen tutkijan hardmanin silmissä

kiinan uutispalvelun toimittaja lin chunyin

kuuden kiinan-matkan jälkeen francisco ford hardman, 72-vuotias vanhempi professori campinasin osavaltion yliopiston kieliinstituutissa brasiliassa, keräsi ja julkaisi matkapäiväkirjansa. kiinalais-portugalilainen kaksikielinen versio on nimeltään "china diary: todellinen kiina brasilialaisen silmissä" ja portugalilainen versio "my tropical china: travel diary".

äskettäin "my tropical china: travel diary" -elokuvan ensi-ilta seremonia pidettiin brasilialaisessa elokuvateatterissa. uuden kirjan julkaisuseremoniassa hardman kutsui ystävänsä cecilia melon esittämään pekingissä kuvatun dokumentin "singing life" vuoropuhelun "kiinalaisista vaikutelmista" käyttämällä "tekstiä" ja "kuvaa".

elokuusta 2019 elokuuhun 2020 hardman kutsuttiin vierailevana professorina pekingin yliopiston vieraiden kielten koulun portugalilaisen pääaineena, pekingin yliopiston tutkija, joka kutsui hardmanin kiinaan ja edisti julkaisun julkaisemista kirja, kertoi, että tuolloin cambridgen yliopistoa kutsutaan myös hardmanille opiskelemaan isoon-britanniaan. eläkkeelle jäävälle professorille tämä saattaa olla hänen viimeinen tilaisuutensa vierailla. hän ei tuolloin luottanut siihen, tulisiko hardman kiinaan.

hardman valitsi kiinan erittäin onnellisesti. min xuefei sanoi, ettei kyse ollut siitä, että pekingin yliopiston tarjoamat olosuhteet olisivat olleet paremmat, vaan että "hardman tiesi, että tarvitsimme häntä enemmän. kansainvälisyys, yhtenäisyys ja ystävyys ovat aina olleet hänen elämänperiaatteitaan."

hardman muisteli, että hänen ensimmäinen vierailunsa kiinaan oli vuonna 2013, kun hän vieraili pekingissä osallistuttuaan akateemiseen konferenssiin macaossa. sen jälkeen hän on vieraillut kiinassa useita kertoja dianchi-järven lokit, jilinin lautat, shantoun muinaiset kivimyllyt... kiinan ekologia, rikkaus, elinvoima ja huumori ovat jättäneet jälkensä näihin hienovaraisiin yksityiskohtiin.

hän kertoi myös mielenkiintoisia tarinoita tarjoilijoiden ja kampuksen vartijoiden välisestä vuorovaikutuksesta pekingin yliopiston kahvilassa, vilkkaalla vihannestorilla ja aamuauringon valaisemassa beihain puistossa. hän tutki ahkerasti kiinan elämäntavan "mysteereitä" ja valitti kiinalaisten sitkeyttä ja optimismia.

kun puhuttiin "kiinalaisista vaikutelmista", hardman aloitti kirjan nimellä. kirjan nimi tulee brasilialaiselta ajattelijalta gilberto freireltä, joka sanoi kerran, että brasiliaa voidaan kuvata "trooppiseksi kiinaksi".

hardmanin mukaan 1950-luvulla syntynyt freire vertasi brasiliaa ja kiinaa, vaikka hän ei ollut koskaan käynyt kiinassa. kun freire mainitsi "trooppisen kiinan", hän ehkä ymmärsi, että nämä kaksi maata voivat myös ilmentää "kulttuurien välistä affiniteettia". "utopistinen" mielikuvitus "kiinalle" nykyään yli 60 vuotta myöhemmin.

kuuden kiinan vierailun jälkeen hardman on "vahvistanut uskon todelliseen "trooppiseen kiinaan". "tämä on minun "trooppinen kiina".

tunnettu brasilialainen tutkija ja ajattelija hardeman sanoi, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta brasilian ja kiinan välisten diplomaattisten suhteiden solmimisesta. vaikka maat ovat kaukana toisistaan, hän uskoo kirjallisuuden voimaan ja iloihin, suruihin ja näiden kahden maan ihmisten yhteiset ilot, jotka voivat herättää resonanssia ja poistaa stereotypiat ja kuilut.

"nämä kulttuuriset erot eivät ainoastaan ​​erota meitä, vaan rikastavat ymmärrystämme ihmiskokemuksesta eräässä kirja-arvostelussa sanottiin, että hardmanin "trooppinen kiina" esittelee "liikkuvan seinämaalauksen kiinalaisista sielusta".

"se tarjoaa kiinalaisille mahdollisen perspektiivin, ideologiset resurssit ja lukupolun brasilian ymmärtämiseen." hardman luokassa ja kirjoissa ajattelijoiden teokset käännettiin kiinaksi, mikä "lähetti kiinan ja brasilian välistä kulttuurista etäisyyttä".

nimisivulle hardman painoi jäähyväisrunon, jonka oli kirjoittanut hänen läheinen ystävänsä, edesmennyt kiinalainen runoilija hu xudong. hän mainitsi myös cecilian dokumentin "singing life", jossa kaksi ulkomaalaista laulajaa lauloivat "ulaanbaatar nights" samanlaisilla murteilla.

hän sanoi, että brasilian ja kiinan välinen veljeys on "siellä, kaukana ja aivan silmiemme edessä".