uutiset

한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina

lisäksi niin kauan kuin kiinalaiset tarinat eivät pysty kehittämään lokalisoituja kertomuksia, ne eivät voi täydentää kritiikkiä paikallisessa kontekstissa, ja sellaisesta realismista tulee vain uutuutta etsivää realismia ja kuluttajarealismia.

"once upon a time on the edge of water" on varmasti erittäin hyvä. nykyisestä ympäristöstä päätellen se on riittävän voimakas, kolmiulotteinen ja tarpeeksi kaunis.

mutta haluamme sen olevan parempi ja tehokkaampi.

sen lisäksi, että tutkimme "rajaveden" alle katoavaa ihmisluontoa, toivomme myös näkevämme, mikä johti "rajaveden" syntymiseen ja kuinka voimme voittaa ne...

älä koskaan toistu tulevaisuudessa tällaista "menneisyyttä".

kirjoittaja |. vihainen pikku maomao

toimittaja|xiaobai

ladonta |

"once upon a time on the edge of water" on vihdoin päättynyt.

puoli kuukautta sitten youku white night theaterin tänä vuonna mainostama "once upon a time in bianshui", s+-tason rikostoimintadraama, lanseerattiin internetissä hittiksi.

yunhen tiedot osoittavat, että "once upon a time in the bianshui" sijoittuu tiukasti suosituimpien tv-sarjojen listan ensimmäiseksi 15,5 %:n markkinaosuudellaan koko verkon koko elokuvien lähetysmarkkinoilla.

juonen näkökulmasta "bianshui past" fiktioi täysin kaakkois-aasian trooppisen rajamaailman nimeltä "three side slopes" ja loi jopa kokonaisen joukon kieli- ja symbolijärjestelmiä - bomo-kielen.

luova pääryhmä haluaa itse asiassa luoda barbaarisen ja barbaarisen paikan, joka on täysin erilainen kuin sivistyneen yhteiskunnan käsitys. täällä laki epäonnistuu, hallituksen ja liikemiesten välinen salaliitto, raha ja valta ovat ylimpiä, heikot ja vahvat syövät vahvoja. , ja ihmishenget ovat pieniä kuin ruoho.

alkuperäinen kirjoittaja shen xingxing mukautti sen oman todellisen kokemuksensa perusteella. vuonna 2009 shen xingxing asettui sattumalta phnom penhin maahan ja hänestä tuli rekan kuljettaja, joka toimitti väärennettyjä tuotteita huumekauppiaille. palattuaan takaisin kiinaan hän kirjoitti kokemuksensa samannimiseen romaaniin ja luovutti sen genius catcher projectille julkaistavaksi.

taide tulee elämästä. tällainen vaarallinen paikka, jossa on äärimmäisen karkea realismi, voi luonnollisesti paljastaa ihmisluonnon ruman puolen perusteellisemmin ja tuoda yleisölle järkyttävämpää fyysistä ja psyykkistä stimulaatiota.

tämän seurauksena tyhmä yliopistosta valmistunut shen xing (näytteliä guo qilin) ​​murtautui sisään.

hän halusi alun perin löytää setänsä, joka oli hänelle kiltti, mutta hän joutui vahingossa sekaan monimutkaiseen ja myrskyisään sanslopeen, ja lopulta hänestä tuli kuorma-autonkuljettaja, joka toimitti tarvikkeita chaille (soitti wu zhenyu), sanslopen pomolle.

koko näytelmässä käytetään yhtä kerrontaperspektiiviä, ja yleisö seuraa shen xingiä hirveään kolmipuoliseen rinteeseen.

otetaan riskejä yhdessä...

koetetaan pysymisen ja karkuun kietoutuminen sekä hyvän ja pahan törmäys ja repeytyminen.

01

draamaa katsoessaan intuitiivisin asia, jonka yleisö näkee, ovat näyttelijöiden esitykset, joita seuraa juoni.

tämän draaman miespääosana guo qilinillä on vahva pekingin aksentti, kun hän avaa suunsa.

tietysti kaoottinen maailma vaatii eri kieliä. tässä näytelmässä eksoottisen bomo-murteen lisäksi yunnanin murre, sichuanin murre, hunanin murre ja guangxin aksentti ponnahtavat ajoittain esiin kuin hodgepodge.

yunnanin murre ja sichuanin murre juurtuvat kaakkois-aasian taustaan, jossa tarina sijoittuu, joten ne sopivat luonnollisesti. hunanin murre kuvaa kivipeluri sun shanin ahneutta ja tyranniaa, kun taas guangxin aksentti korostaa wang an'anin älykkyyttä ja oveluutta.

mutta mitä pekingin aksentti voi korostaa shen xingissä?

shen xing esittää ulkopuolisen "tunkeilijan" roolia, joka voi olla ympäristön kanssa yhteensopimaton. mutta ymmärrä, että kieli on myös osa elokuvan semioottista järjestelmää. kun yhteensopimattomat erot ovat liian suuria, muodostuu negatiivinen "vieraantumisvaikutus" ja yleisö voi vain näytellä.

pekingin tärkeän poliittisen ja kulttuurisen keskuksen ansiosta pekingin murteella on poikkeuksellinen asema nykykiinalaisessa kulttuurissa. kun guo qilin puhui melodisella pekingin aksentilla, tuntui kuin ihmisiä kahdesta maailmasta raahattaisiin yhteen, mikä oli äärimmäisen hankalaa.

kun puhutaan näyttelijätaidoista, ennen kuin shen xingistä tuli guai-sedän uskottu, guo qilinin näytteleminen oli aivan kunnossa. hän on tylsä ​​eikä ole koskaan nähnyt suurta maailmaa, mutta hän on myös hieman fiksu, erittäin töykeä ja toisinaan hieman hyödytön.

mutta katsoessaan guo qilinin kasvoja hänen silmänsä olivat täysin elottomat. sinun ei tarvitse laskea päätäsi osoittaaksesi surua, et voi rypistää ja kutistaa niskaasi osoittaaksesi pelkoa.

tässä ei puhuta ristiin puhumisesta tai sketsien esittämisestä. tyylitellyt esitykset ovat vähiten suosittuja elokuvissa ja televisiossa.

juoni työnnetään taakse, ja shen xingin saamisen jälkeen armottomuutta ei ole ollenkaan. tällaisessa maailmassa, jossa vahvat saalistavat heikkoja selviytyäkseen ja säilyttääkseen guai-sedän luottamuksen, voit teeskennellä olevansa häikäilemätön, vaikka teeskenteletkin, eikö niin?

kaikkein jännittävintä draamassa ovat hahmosuhteiden muutokset ja kasvukaaren käänteet. myös "hurry up" -elokuvassa, jossa kätyri muuttuu suureksi pomoksi, zhang songwen onnistui tulkitsemaan gao qiqiangin kasvukaaren käänteitä ennen kuin hän sai vallan, hän oli tottelevainen ja kohtelias markkinoiden yliherralle. hän oli armoton ja tappoi ihmisiä silmää räpäyttämättä.

guo qilin on kuitenkin edelleen yhtä pelkurimainen ja kömpelö kuin ennenkin, mikä tekee mahdottomaksi nähdä hahmon kasvukaari.

lisäksi tarrat, kuten "crosstalk speaker" ja "guo degangin poika", ovat liian lujasti kiinni guo qilinissä. aivan kuten shen tengin muunnos "käänteiseksi mittakaavaksi".

lisäksi hänellä on alusta asti koomiset kasvot. kuinka hänet tuttu yleisö voi yhtäkkiä tulla ulos menneestä esteettisestä kokemuksestaan?

sinun on myös työskenneltävä kovasti yksin päästäksesi todella sisään hahmon elämään.

älkäämme puhuko liian pitkälle, puhukaamme zhang zifengistä, hänen sukupolvensa ajankohtaisesta. hän oli alunperin suloinen ulkonäkö ja luonne, mutta hän esitti "siskoni" -elokuvassa karkean mutta kovan naiskuvan, mikä horjutti yleisön aiemman käsityksen hänestä. guo qilin saattaa joutua kysymään neuvoa.

tarpeetonta sanoa, että wu zhenyu leikkii guo qilinin kanssa.

hän osoitti elävästi guai-sedän monimutkaisen ja monitahoisen, liukas ja häikäilemättömän puolensa ja pystyi näyttämään pehmeän ja tunteellisen puolensa jokaisessa yksityiskohdassa luoden älykkään, hienostuneen, rikkaan, kolmiulotteisen, jännittävän ja elävän kuvan mustasta pomosta. .

esimerkiksi jakson 21 lopussa shen xing livahti cai-sedän taloon varastamaan hänen passinsa, mutta törmäsi odottamatta caihin, joka palasi humalassa.

heillä on tärkeä kilpailukohtaus huoneessa, jossa yöllä on hämärä valo. guai-setä toivoo, että shen xing voi ottaa sanbianpon haltuunsa ja jatkaa sen johtamista.

wu zhenyun silmistä voimme ymmärtää odotukset hänen silmissään ja yksinäisyyttä ja yksinäisyyttä hänen sydämessään.

mutta guo qilin seisoi siellä tylsästi, hyväksyen passiivisesti wu zhenyun antaman valtavan määrän tietoa, hämmästyneenä ja sanoi vain rivit mekaanisesti.

shen xingin tulee olla tällä hetkellä ristiriitainen ja monimutkainen, vaikka hänellä on edessään loistava tilaisuus palata kotiin, samalla kun se kohtaa cain hellävaraisen pidätyksen.

mutta tällä hetkellä guo qilin ei selvästikään voi ottaa haltuunsa. mikä tekee hänestä guai-sedän valtaistuimen vallan?

luultavasti käsikirjoittajan juonen tarpeiden ulkopuolella sen voi ymmärtää vain...

näyttelijätaitojen suhteen wu zhenyu on guo qilinin isä.

02

tietenkin "once upon a time on the edge of water" loi myös joitain lihaa ja verta sivuhahmoja.

esimerkiksi sitkeä, hellä ja vanhurskas dan tuo, nöyryytetty guo limin, joka lopulta veti miekkansa heikkoihin, julma ja julma mao pan, viekas ja petollinen wang an'an jne.

käsikirjoittaja ei ole vain hyvin kirjoitettu, vaan myös näyttelijät esiintyvät hyvin, mistä yleisön kannattaa maistella.

jotkut sanovat, että tämä on jännitysdraama, mutta minä en usko niin.

loppujen lopuksi sen lisäksi, että se selvitti mysteerin siitä, minne shen xingin setä meni alussa, kyse on enemmän päähenkilöstä shen xingistä, joka kertoo kuinka hän taistelee järkeä ja rohkeutta vastaan, lopulta kääntää elämänsä päinvastaiseksi ja pakenee onnistuneesti.

tietyssä määrin se on enemmän kuin seikkailuelokuva tai gangsterielokuva. lopulta se kertoo silti ihmisluonnon pimeydestä ja monimutkaisuudesta sekä huomaamattomasta, mutta valaistusta välähdyksestä ihmisluonnon syvyyksissä.

ohjaaja lao suan sanoi tämän myös southern people weeklyn haastattelussa: "silloin en halunnut luoda jännitystä, halusin vain seikkailla. se olisi jotain, joka räjähtää hormoneista. se olisi villiä, energistä. , ja intensiivinen, ja se tekisi jotain kohtuutonta. itse asiassa käytämme mieluummin seikkailua kuvaamaan "once upon a time in bianshui". jännitys on vain kerrontatekniikka.

viime vuosina kaakkois-aasian rikosnäytelmien lisääntyminen kiinassa on itse asiassa tehnyt yleisölle vähemmän tuntemattoman tämän maan suhteen. alueen ihmeet on jo kauan sitten poistettu.

cao baopingin lisääminen tuo tähän draamaan väkivaltaisempia esteettisiä spektaakkeleita.

tämä on tehokasta nykyisillä markkinoilla.

tämä on totta, olipa kyseessä "alien" tai "the three evils", "silent kill" tai "rebirth" tai "wade in the angry sea".

nykyisellä taloudellisen heikon ja lisääntyvän paineen aikakaudella yleisö tarvitsee audiovisuaalisten aistiensa voimakasta stimulaatiota sekä emotionaalista katarsista ja vapautumista.

tämä on itse asiassa "shuangju" alkuperä.

"bianshui past" ymmärsi tämän markkinatrendin tarkasti.

lisäksi "once upon a time on the edge of water" jatkaa myös kaakkois-aasian kotimaisen rikollisuuden luomisen trendiä. käytä oman maasi kontekstia kertoaksesi vieraissa maissa tapahtuneita rikostarinoita—-

tällainen käytäntö on todella harvinaista maailmassa.

jossain määrin tällä tavalla luodut rikosaiheiset draamat ovat kaikki päämelodiadraamoja.

syynä on se, että tarina sijoittuu kaakkois-aasiaan, joka on lähellä kiinaa, mutta silti kaukana. kotimainen yleisö seuraa sarjaa esteettisesti turvallisella etäisyydellä.

he eivät ainoastaan ​​stimuloi näytelmän rikollisuuden kauhua, purkavat tunteitaan ja tyydyttävät omaa uteliaisuuttaan, vaan he ovat myös kiitollisempia onnesta olla turvallisessa kotiympäristössä, koska heillä on kontrasti vakaaseen ympäristöön. todellisuudessa ja tuntea siten kansallista ylpeyttä.

"manslaughter", "the vanishing her" ja "desperate" ovat itse asiassa sellaisia ​​​​rutiineja, mutta "once upon a time on the edge of water" on ensimmäistä kertaa paikkaanut aukon kotimaisen draaman tällä osa-alueella.

yhdessä he kertovat yleisölle: ulkomaailma on liian vaarallinen, mutta isänmaamme on turvallisin ja onnellisin.

jossain määrin näiden elokuvien ja draamien standardit ovat lähes samat, eivätkä ne voi saavuttaa samaa todellisuuden kritiikkiä kuin korealaiset elokuvat.

lisäksi niin kauan kuin kiinalaiset tarinat eivät pysty kehittämään lokalisoituja kertomuksia, ne eivät voi täydentää kritiikkiä paikallisessa kontekstissa, ja sellaisesta realismista tulee vain uutuutta etsivää realismia ja kuluttajarealismia.

"once upon a time on the edge of water" on varmasti erittäin hyvä. nykyisestä ympäristöstä päätellen se on riittävän voimakas, kolmiulotteinen ja tarpeeksi kaunis.

mutta haluamme sen olevan parempi ja tehokkaampi.

sen lisäksi, että tutkimme "rajaveden" alle katoavaa ihmisluontoa, toivomme myös näkevämme, mikä johti "rajaveden" syntymiseen ja kuinka voimme voittaa ne...

älä koskaan toistu tulevaisuudessa tällaista "menneisyyttä".