Miksi useammin kuin kerran onnistuneesti saavutetusta olympiatauleesta on tullut nyt vaikeaa?
2024-08-07
한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
Heinäkuun 27. päivänä Deir el-Bayrahissa, Gazan kaistan keskustassa, ihmiset kokoontuivat Israelin hyökkäyksen paikan lähelle. Julkaisija Xinhua News Agency (kuva Rizek Abduljawad)
Kuten Pierre de Coubertin, nykyaikaisten olympialaisten isä, kirjoitti runossaan "Oodi urheilulle", "Oi Urheilu, sinä olet rauha!", olympialaisilla oli alusta alkaen rauhan väri. 1900-luvun lopusta lähtien olympialaisista on tullut suuri tapahtuma, joka yhdistää urheilun ja olympiaihanteet ja edistää maailmanrauhaa olympiarauhan kautta. Olympiarauhan perinne sai alkunsa antiikin Kreikasta. Tämä perinne elvytettiin nykyaikaisissa kansainvälisissä olympialaisissa vuonna 1992. Siitä lähtien aselepoa on saavutettu useita kertoja konfliktien rauhanomaisen ratkaisemisen edistämiseksi.
Marraskuussa 2023 Yhdistyneiden kansakuntien 78. yleiskokous hyväksyi vuoden 2024 Pariisin olympialaisia ja paralympialaisia koskevan olympiarauhan päätöslauselman, jossa määrättiin, että aselepojakso on 7 päivää ennen Pariisin olympialaisten avaamista ja 7 päivää olympialaisten päättymisen jälkeen. paralympialaiset, eli 19. heinäkuuta 2024 ja 15. syyskuuta on Pariisin olympialaisten ja paralympialaisten aselepoaika. Kun Ranskan presidentti Macron tarkasti Pariisin olympialaisten olympiakylän 22. heinäkuuta, hän vaati "maailmanlaajuista aselepoa" olympialaisten aikana.
Palestiinan ja Israelin välinen konflikti ja Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti viivästyvät kuitenkin edelleen, eikä konfliktin rauhanomaisesta ratkaisusta ole merkkejä lyhyellä aikavälillä. Ukrainan presidentti Zelenski ilmoitti 5. elokuuta, että F-16-hävittäjät auttoivat Länsi oli saapunut Ukrainaan ja joutunut taisteluun, kun taas Kazakstan Mas-johtaja Haniyeh murhattiin äskettäin Iranissa, mikä teki Iranin koston Israelia vastaan. Olympiarauha kohtasi jälleen käytännön esteitä ja koettelemuksia.
Olympiarauhan menneisyys, nykyisyys ja onnistunut käytäntö
Muinainen Kreikka oli sotavaltio, ja sen maa oli hajallaan oleva pieni maa, jossa kaupunkivaltiot olivat yksikköinä. Aluekiistoja ja poliittisia taisteluita esiintyi usein eri kaupunkivaltioiden välillä. Ottaen huomioon jatkuvat konfliktit asettavat korkeat vaatimukset sotilaiden fyysiselle kunnosta ja kunnosta, urheilukilpailuja ja kilpailuja pidetään tehokkaina sotilaiden kouluttautumistavina. Vuonna 775 eKr. Muinainen Kreikka oli keskellä pitkää kaupunkivaltion sotaa Kuningas Iphitos oli huolissaan siitä, että antiikin Kreikan valtakunta tuhoutuisi. järjestää säännöllisesti urheilukilpailuja ja kilpailla kilpailun aikana. Tänä aikana kaupunkivaltiot määrättiin tiukkaan aselepoon.
Keväällä 776 eKr. ensimmäiset Olympia-kisat järjestettiin onnistuneesti. Isäntäkaupunkivaltio Iristo lähetti kolme saarnaajaa (theoroi) kuhunkin kaupunkivaltioon välittämään uutisia peleistä ja vaatimaan heitä noudattamaan "pyhän aseleposopimusta", joka on muinainen "olympiarauha": Pelien aikana, jokainen kaupunkivaltio, joka osallistuu sisäisiin ja ulkoisiin sotiin Väkivaltaiset teot, kuten kosto ja rosvo, on lopetettava ja kiellettyjä Olympiaan matkustavien ja sieltä lähtevien urheilijoiden, toimihenkilöiden ja katsojien turvallisuuden varmistamiseksi. [1] Tuohon aikaan "pyhä aseleposopimus" oli avainasemassa kaupunkivaltioiden välisen sodan sammuttamisessa ja alueellisten konfliktien helpottamisessa. Muinaisina aikoina järjestettiin yhteensä 293 olympialaisia, jotka kestivät 1170 vuotta. Vuoteen 393 asti Rooman keisari Theodosius I julisti kristinuskon valtion uskonnoksi. Hän uskoi, että muinaiset olympialaiset rikkoivat kristillistä oppia ja olivat pakanallinen toiminta. Seuraavana vuonna hän ilmoitti antiikin olympialaisten lakkauttamista.
Tämän jälkeen Olympia-kisat vaikenivat yli 1500 vuodeksi. Ranskan ja Preussin sodan aikana vuonna 1870 ranskalaiseen aristokraattiseen perheeseen syntynyt Coubertin oli todistamassa sodan julmuutta. Aikuisena Coubertin omistautui olympialiikkeen elvyttämiseen ja rauhan käsitteen edistämiseen. Vuonna 1889 hän käynnisti sarjan urheilua ja rauhaa käsitteleviä konferensseja Pariisin maailmannäyttelyn avulla, ja vuonna 1890 hän johti Ranskan urheiluliittojen liiton (USFSA) perustamista. Vuonna 1894 Coubertin järjesti Pariisin (olympia) kongressin Yli puolet kokoukseen osallistuneista 78 edustajasta oli osallistunut rauhanliikkeeseen, ja kuusi heistä voitti Nobelin rauhanpalkinnon [2]. Coubertin käytti aina rauhaa ja aselepoa olympialaisten elvyttämisen lähtökohtana Hänen edistämisensä aikana olympialaiset palasivat ihmisten näkemykseen nykyaikaisten olympialaisten muodossa vuonna 1896, ja myös olympiarauha palasi. Olympiarauhan päämuoto oli jonkin aikaa olympiakomitean esittämä kansainvälinen aloite ja vetoomus.
Vuoden 1992 jälkeen Kansainvälinen olympiakomitea näki aselevon roolin konfliktien lieventämisessä ja tajusi, että aselepo tarvitsi vahvempaa sitovaa voimaa varmistaakseen sen tehokkuuden. Vuonna 1993 Olympiakomitea jätti muodollisen hakemuksen olympiarauhasta Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle, joka hyväksyttiin onnistuneesti. Tämä siirto lisäsi Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen suojelun ja rajoitukset olympiarauhaan ja loi historiallisen perustan nykyaikaiselle Yhdistyneelle kansakunnalle ja olympiakomitealle toteuttaa yhdessä olympiarauha.
Nykyään olympiarauhasta neuvotellaan ja se varmistaa sen voimassaolon pääasiassa kahden järjestön: Kansainvälisen olympiakomitean ja Yhdistyneiden kansakuntien liiton kautta. Olympialaisten isäntämaan hallitus ehdottaa aselepopäätöstä YK:n yleiskokoukselle, jonka jälkeen kaikki maat hyväksyvät sen YK:n yleiskokouksessa tärkein muoto olympiarauhan toteuttamiselle.
Järjestetyissä 29 modernissa (kesä/talvi)olympialaisissa olympiarauhan täytäntöönpano on osoittanut erilaisia tuloksia. Vuoden 1994 Lillehammerin talviolympialaiset ja vuoden 1998 Naganon talviolympialaiset olivat kahden olympiatauon onnistuneita harjoituksia. Kahdessa tapauksessa paljastetaan olympiarauhan toteutumispolku ja historiallinen prosessi.
Vaikka Lillehammerin olympialaisten aikana maailmassa oli vielä paikallisia konflikteja, pitkään jatkuneessa Bosnian sodassa vallitsi kuukauden aselepo. Vielä ilahduttavampaa on, että aivan kuten Samaranch oli Lillehammerissa, kuten päätösseremoniassa odotettiin. Olympialaisten marraskuussa 1995 Bosnian serbien johtajat ja Bosnia ja Hertsegovinan hallitus pääsivät tulitaukosopimukseen, ja olympiarauha todella kesti olympialaisten loppuun asti. [3]
Olympiarauha saavutettiin vuoden 1998 Naganon talviolympialaisissa kansainvälisen diplomatian ja urheilutaidon tuloksena. Persianlahden sodan tulitauon jälkeen vuonna 1991 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 687, jossa määrättiin, että Irak "tuhoaa ja poistaa biologiset, kemialliset ja ydinaseet, niiden kehittämiseen käytetyt koneet ja laitteet sekä ohjuslaitokset, joissa on monia muita yli 150 kilometriä." Vuonna 1997 Irak kuitenkin kieltäytyi päästämästä Yhdistyneiden Kansakuntien tarkkailijoita ja Yhdysvaltain asetarkastajia maahan asetarkastuksia varten, ja Yhdysvaltojen ja Iranin väliset jännitteet lisääntyivät. YK:n pääsihteeri Kofi Annan käynnisti kiireellisen diplomaattisen sovittelun.
Samaan aikaan Naganon olympiakomitea teki myös huomattavia diplomaattisia ponnisteluja saavuttaakseen olympiarauhan. Japani on myös käynyt neuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa toivoen, että Yhdysvallat välttelee kaikenlaista sotilaallista toimintaa Irakia vastaan talviolympialaisten aikana. Japanin pääministeri Ryutaro Hashimoto ja Yhdysvaltain presidentti Clinton kommunikoivat asiasta. Vastauksena Yhdysvaltain ulkoministeri Albright vastasi Japanin huolenaiheisiin. Hän totesi, että Yhdysvallat ymmärsi Japanin huolen mahdollisista vihollisista olympialaisten aikana ja kehotti Japania antamaan apua sen varmistamiseksi, että Irak noudattaa asetarkastusmääräyksiä. Lopulta kaikkien osapuolten ponnistelut ainakin estivät Yhdysvaltoja aloittamasta sotilaallista iskua Irakiin Naganon talviolympialaisten aikana.
Olympiarauhan onnistunut toteutus Naganon talviolympialaisissa hyötyi Yhdistyneiden Kansakuntien johdosta, Kansainvälisen olympiakomitean aktiivisesta puolestapuhumisesta, osallistuvien maiden diplomaattisista ponnisteluista ja urheilijan yleisestä vetovoimasta. Vaikka aselepopäätös itsessään ei ole pakollinen, sen ilmentämä rauhankäsitys ja kansainvälisen yhteisön laaja tuki riittävät vaikuttamaan valtion käyttäytymiseen. [4] Tämä tapaus osoittaa mahdollisuuden saavuttaa tilapäinen rauha diplomaattisia kanavia ja kansainvälisen yhteistyön kautta kansainvälisessä kriisissä.
Jotkut tutkijat päättelivät, että kansainvälisen yhteisön pyyntö olympiarauhasta saattoi edistää kestävämpää rauhaa, vaikka rauhan saavuttamisen edellytyksiä ei ole vielä täysin tutkittu [5].
Miten olympiarauha voidaan saavuttaa?
Olympiarauhan toteutumisen syy-mekanismi on monimutkainen. Sen toteutuminen voi johtua yksittäisten tunteiden kasautumisesta, tai se voi kärjistyä kollektiivisen havainnon, kansallisten vuorovaikutusten tuloksiin ja kansainvälisen yhteisön yhteiseen kognitioon.
(1) Yksilölliset tunteet: kansallinen viha ja kilpailuurheilun katarsinen rooli
Sotaan liittyy usein eri etnisten ryhmien välistä vihaa, mutta kilpailuurheilu tarjoaa rauhanomaisen tavan purkaa kansallisia tunteita. Voitto- ja tappiokilpailun sekä urheilusuorituksen myötä etnisten ryhmien välinen vastakkainasettelu ja jännitteet ovat jossain määrin lieventyneet. Olympialaisten aikana eri maiden ja kulttuurien urheilijoiden välinen vaihto ja yhteistyö kentällä auttaa murtamaan stereotypioita ja lisäämään keskinäistä ymmärrystä. [6] Tämäntyyppisen urheilijan leviäminen auttaa vähentämään etnistä vihaa ja heikentämään emotionaalisia motiiveja konfliktien kärjistymiseen maan sisällä, mikä luo edellytykset konfliktien rauhanomaiselle ratkaisemiselle.
(2) Kollektiivinen havainto: järjestyksen tunne ja sodan järjestyksenvastaisuus
Kuten Kant sanoi teoksessaan "Ikuinen rauha", inhimillisen järjen perimmäinen tavoite on rauhanomaisen rinnakkaiselon saavuttaminen, ja olympialaiset ovat tämän "järjen" ruumiillistuma. Olympiarauhan puoltama järjestystaju heijastuu kilpailusääntöjen tiukkaan noudattamisena ja väsymättömänä reilun kilpailun tavoitteluna, mikä on jyrkästi ristiriidassa sodan kaaoksen ja tuhoisuuden kanssa. Olympialaisten rauhanomaisessa kontekstissa sodan kaoottisuus korostui entisestään, mikä lisäsi yleisön antipatiaa sotaa kohtaan. Olympialaisten aikana urheilijat kaikkialta maailmasta osoittivat ihmiskunnan positiivista näkemystä ja ystävällistä henkeä reilussa kilpailuympäristössä. Tämän järjestyksen ja rauhanhengen leviäminen vahvisti entisestään sodan järjettömyyttä. Kansallisella tasolla valtavirastojen tekemät valinnat sodan kiihdyttämiseksi leimataan "irrationaalisemmiksi" ja kohtaavat enemmän epäilyksiä ja vastustusta, mikä vähentää tukea sodalle maassa.
(3) Kansallinen vuorovaikutus: kansainvälinen huomio ja kansainvälinen maine
Nykyaikaiset sodat eivät usein ole yksittäisiä konflikteja, vaan monimutkaisia vuorovaikutuksia, joihin liittyy keskinäistä apua useiden maiden välillä. Olympialaiset ovat suuri urheilutapahtuma maailmanlaajuisesti. Olympialaisten aikana ihmisten huomio keskittyy urheilutapahtumiin ja maa on halukas kiinnittämään enemmän resursseja ja huomiota olympialaisiin, mikä jossain määrin vähentää osallistujien huomiota ja jopa auttamista. Kansainvälisen huomion ja tuen menettäneet taistelevat osapuolet kohtaavat myös rauhaa toivovan kotimaisen yleisen mielipiteen paineen, joka antaa realistisen pohjan olympiarauhan toteutumiselle. Samaan aikaan, koska olympialaiset ovat rauhan ja ystävyyden symboli, kansainvälisen yleisen mielipiteen rauhanhalu ja sodanvastaiset suuntaukset painostavat osallistujamaita. Kun joku päättää kärjistää sotaa olympialaisten aikana, kansainvälinen yhteisö leimaa hänet todennäköisesti "militantiksi" ja kansainvälinen yhteisö tuomitsee hänet todennäköisemmin.
Olympiarauhan nykyiset vaikeudet ja haasteet
Vuoden 2024 Pariisin olympialaiset ovat meneillään, mutta Ukrainan kriisi jatkuu ja Palestiinan ja Israelin välinen konflikti ei ole läheskään ratkaistu. Ilmeisesti YK:n yleiskokouksen olympiarauhapäätöslauselma ei pystynyt pysäyttämään sodan liekkejä. Voidaan myös nähdä, että kutsut ja aloitteet olympiarauhan aikaansaamiseksi kohtaavat tällä hetkellä suurempaa käytännön vastustusta ja kärsimystä. Tämä vaikeus johtuu pääasiassa kolmesta tekijästä: kansainvälisten konfliktien monimutkaisuudesta, kansainvälisen yhteisön pirstoutumisesta ja urheilukilpailujen politisoitumisesta.
(1) Kansainväliset konfliktit monimutkaistuvat
Nykyään kansainvälisten konfliktien erilaisten aiheiden ja konfliktimenetelmien monimutkainen tilanne ei edistä olympiarauhan saavuttamista. Toisaalta Yhdistyneisiin Kansakuntiin perustuva olympiarauha sitoo enemmän valtion toimijoita (tai konfliktiosapuolia, jotka ovat lähellä valtion toimijoita), mutta vähemmän sitovia ei-valtiollisia toimijoita. Palestiinan ja Israelin välisen konfliktin esimerkkinä voidaan todeta, että lukuisten kansainvälisten valtiosta riippumattomien asevoimien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden väliintulo teki aseleponeuvotteluista ja sovittelusta erittäin vaikeita, mikä rajoitti olympiarauhan tehokkuutta. Toisaalta olympiarauha, jonka kantajana on sodanvastainen sopimus, sitoo enemmän tavanomaista sodankäyntiä ja vähemmän sitovaa monipuolisia uusia sodankäyntimenetelmiä. Uusia konfliktimenetelmiä, kuten kognitiivista sodankäyntiä ja kybersotaa, on käytetty laajalti Venäjän ja Ukrainan kriisissä ja Palestiinan ja Israelin konfliktissa. Vaikka ne ovat vaikuttaneet vakavasti taistelukenttäprosessiin, ne ovat myös luoneet vaikeuksia olympiarauhan saavuttamisessa.
(2) Kansainvälisen yhteisön pirstoutuminen
Kansainvälisen yhteiskunnan pirstoutuminen ilmenee vähitellen kansainvälisten toimijoiden yhteisymmärryksen katoamisena, jolloin kansainvälisten rauhansopimusten saavuttaminen menettää hengellisen perustansa ja vaikeuttaa olympiarauhan edustamien kansainvälisten sopimusten saavuttamista. Lillehammerin talviolympialaisten ja Naganon talviolympialaisten tapauksista näkyy, että olympiarauhan onnistuminen edellyttää monien kansainvälisen yhteisön osapuolten koordinaatiota ja ponnisteluja. Se vaatii maiden keskinäistä valvontaa ja kansainvälisten olympialaisten yhteistä yhteistyötä komitea ja isäntämaa. Kuitenkin konfliktien kehittyminen Venäjän, Ukrainan ja Palestiinan ja Israelin välillä osoittaa kaikki yksimielisyyden puutteesta kansainvälisessä yhteisössä. Esimerkiksi Palestiinan ja Israelin välisen konfliktin osalta Israelin edustaja YK:ssa repi räikeästi YK:n peruskirjan YK:n yleiskokouksessa. Tämä liike ei ainoastaan osoita sen halveksuntaa Yhdistyneitä Kansakuntia kohtaan, vaan myös heijastelee kansainvälisen yhteisön erimielisyyksiä keskeisissä kysymyksissä ja niiden ratkaisuissa. Tämä asettaa valtavan haasteen olympiarauhalle, joka perustuu Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja kansainväliseen yhteistyöhön.
(3) Urheilukilpailujen politisointi
Urheilukilpailujen politisoituminen on jättänyt jotkin maat pois olympiajärjestelmästä, mikä on aiheuttanut olympiarauhan menettämisen alkuperäisen käsityksensä "universaalista rauhasta" ja heikentänyt jossain määrin olympiarauhan kansainvälistä mainetta. Viime vuosina urheilupolitisoitumissuunta on tullut yhä selvemmäksi, mikä näkyy erityisesti siinä, että Venäjä on viime vuosina vähitellen marginalisoitunut tai jopa suljettu pois olympiajärjestelmästä. Kansainvälinen olympiakomitea hylkäsi Pariisin olympialaisissa nimenomaisesti Venäjän ja Valko-Venäjän maajoukkueet. Vasta vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla tehtiin joitain sääntömuutoksia: yksittäiset pelaajat Venäjältä ja Valko-Venäjältä voivat osallistua kilpailuun neutraaleina, mutta he eivät silti saa osallistua kilpailuun maana. Tämä politiikkamuutos ei muuta sitä tosiasiaa, että Venäjä ja Valko-Venäjä jäävät Pariisin olympialaisten ulkopuolelle. Tämä lähestymistapa on vaikeuttanut huomattavasti olympiarauhan toteuttamista: Kansainvälinen olympiakomitea on kansainvälisessä yhteisössä määritellyt Venäjän ja Valko-Venäjän maiksi, jotka "eivät noudata olympiaperuskirjaa" viime vuosina, mikä heikentää entisestään niiden osallistumista olympiarauhaan. Olympiarauha.
Yhteenvetona voidaan todeta, että olympiarauha saa konfliktien lieventämismekanismin kohtaamaan todellisuudessa kolminkertaiset haasteet monimutkaisista kansainvälisistä konflikteista, jakautuneesta kansainvälisestä yhteiskunnasta ja urheilukilpailuista, joilla on vahvempi poliittinen väri. Tämän vuoden olympialaiset ovat täydessä vauhdissa, mutta emme ole nähneet toisiaan kohtaan vihamielisten ihmisten väliaikaisesti lopettavan taistelua. Haniyehin salamurha Iranissa on lisännyt muuttujia pitkään viivästyneeseen Palestiinan ja Israelin konfliktiin. Ottaen huomioon olympiarauhan tämänhetkiset vaikeudet, se ei ole este Iranin kostolle Israelia vastaan, mutta voimme ehkä odottaa sen antavan oikeutuksen Iranin viivästyneille toimille.
(Kang Jiafeng, Su Ruolin: Kansainvälisten ja julkisten asioiden koulu, Shanghai Jiao Tong -yliopisto)
Huomautus:
[1] Dong Shouyi (1947) Pekingin olympialaiset
[2] Nobel-palkintojärjestö. (nd). Haettu 6. elokuuta 2024 osoitteesta https://www.nobelprize.org/
[3] Minorities at Risk Project, Chronology for Serbs in Bosnia, 2004, Haettu 6. elokuuta 2024 osoitteesta https://www.refworld.org/docid/469f386dc.html
[4] Burleson, C. (2012). Muinainen olympiarauha nykyajan rauhanturvaamisessa: Ekecheiriaan tutustuminen. Sport in Society, 15(6), 798-813. https://doi.org/10.1080/17430437.2012.708282
[5] Sama kuin edellä
[6] Lyras, A. (2021). Olympism for Humanity Theory and Praxis: Call for Peace and Democracy Champions of Change. Peace and Conflict: Journal of Peace Psychology, 27(4), 658–664. https://doi.org/10.1037/pac0000498
Kang Jiafeng ja Su Ruolin, The Paperin erityisavustajat
(Tämä artikkeli on The Paperista. Jos haluat lisätietoja, lataa "The Paper" -sovellus)
