sun xiaofang: sisar ayunin hymy
2024-09-07
한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
sisar ayunin vaaleanpunainen hymy piilottaa sinisen hänen sydämensä.
kun sisar ayun hymyilee, hänen koko kehonsa muuttuu punaiseksi.
kuten silloin, kun kotona oli sähkökatkos, kun olin lapsi, niin vanhempieni sytyttämässä kynttilän päässä oli punainen ja lämmin liekki.
kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, kaikki olivat vielä nuoria, ja myöhemmin sain tietää, että hän oli juuri eronnut. hän on minua kypsempi ja ymmärtää paremmin maailman tavat, mutta tykkään vain jäädä kotiin katsomaan dvd-elokuvia joka päivä niiden katsomisen jälkeen kirjoitan ns. elokuva-arvostelun ja laitan sen foorumille. tapasimme elokuvafoorumin järjestämässä elokuvan katselujuhlissa. itse asiassa olimme tunteneet toisemme foorumilla pitkään, ja kun tapasimme tosielämässä ensimmäistä kertaa, hän hymyili lämpimästi mutta hieman nähdessään minut, osoitti minua ja sanoi: "sinä olet niin... ja niin", tapasi vihdoin oikean henkilön. tuossa tilaisuudessa hän kohteli kaikkia tällä tavalla, tervehti kaikkia lämpimällä mutta matalalla hymyllä, mikä oli ristiriidassa hänen vaikutelmani kanssa hänestä verkossa.
rakastan seurata hänen kirjoittamiaan elokuva-arvostelujaan. hän tuntee hyvin vanhat shanghai-elokuvat. hänen kerronnastaan sain tietää, että zhou xuanin alkuperäinen nimi oli su pu ja että hänellä oli kultainen ääni ja hän lauloi niin paljon suosittuja kappaleita, joka teki elokuvan vuonna 1948 intellektuellien sisäisestä elämästä masentavalla elokuvalla "kevät pikkukaupungissa" on erittäin korkea maine maailman elokuvan historiassa.
hän pitää erityisen paljon "early spring in helmikuu", jonka pääosassa on sun daolin. elokuvassa kuvattu elämä jiangnanin vesikaupungissa on hänelle hyvin tuttua. hän kirjoitti niin pienestä kylästä: yksinkertaisista mutta älykkäistä asukkaista, kaupungin läpi kulkevasta pienestä joesta ja pyöreästä ja korkeasta kivisillasta sekä riisin tuoksusta, joka läpäisee kujia ateria-aikaan ja keskeytymättömästä ruoasta ympäri vuoden. kauden tuoretta.
tuolloin en halunnut puhua ihmisten kanssa kovinkaan paljon ja naamani sanoi "jätä minut rauhaan". kun näin sisar ayunin hymyilevän kaikille ja puhuvan kaikille, tunsin oloni hieman halveksivaksi. mutta hänellä on erityinen viehätys, ja rakastan puhumista hänen kanssaan. liityimme qq:hen ja juttelimme hetken yötä päivää, puhuen shanghaista elokuvassa ja elämän eri puolilla, ja tutustuin häneen yhä paremmin. sanoin, että hän oli elämässään punainen, niin punainen kuin kynttilänvalo. hän näytti olevan niin tuttu ja niin läheinen kaikille. mutta ihmisten kanssa tekemisissä lämpö on kuin kynttilänvalo, se valaisee vain pienen alueen itsestä eikä tunkeudu syvälle. heti kun käännyin ympäri, lämpötila laski.
luulen, että hänen sydämensä on sininen. olen katsonut scifi-lyhytelokuvan nimeltä "qima blue". se kertoo robottitaiteilijasta, jonka tunnusteoksena on levittää universumin syvyyksiin ei niin kirkasta, mutta hieman syvänsinistä väriä. tähdet.
sisar ayunilla näyttää olevan sininen ripaus sydämessään. hän syntyi muinaisessa vesikaupungissa shanghain laitamilla. hän on ollut syvästi kiintynyt tähän maahan pienestä pitäen, mutta minusta tuntuu, että hän haluaa päästä pois kaupungista ja lähteä shanghaihin etsimään zhoun jälkiä. xuan ja zhang sairaita.
hän pitää ihmisten kanssa tekemisistä ja on valmis jakamaan hymynsä kaikkien kanssa. hän nauraa villisti ja vilpittömästi. mutta se on vain ulkonäkö. hän on sydämeltään sinisilmäinen. hän haluaa olla yksin ja tuntee etäisyyttä muihin. olen valmis kirjoittamaan, ei vain elokuvista, vaan myös kotikaupungistani, rakkaudestani sitä kohtaan ja tylsyydestäni sitä kohtaan.
todellisuudessa hän rakastaa aina hymyillä ihmisten kanssa tekemisissä, kun hän vanhenee, hänen hymynsä innostuu. mutta vain minä tiedän, että hänen hymynsä on itse asiassa enemmän kuin verho, joka erottaa hänet ulkomaailmasta. verhojen etuna on, että ne ovat pehmeitä ja kauniita, eivätkä aiheuta erossa olevia ihmisiä epämukavaksi.
en nähnyt häntä enää moneen vuoteen. mutta tiedän, että hän on kirjoittanut kotikaupungistaan ja tarinasta lähtemisestä kotikaupunkiinsa. hänen kirjoittamansa maailma muuttuu yhä jännittävämmäksi. en kirjoita hänestä vain siksi, että hän on ainutlaatuinen, vaan myös siksi, että hänen sosiaalisen etäisyyden tunteensa on hyvin "shanghailaista": hän kohtelee ihmisiä aina oikein ja päästää ihmisten sisälle sisäiseen maailmaansa harvoin.
hyvästi, hänellä on edelleen vaaleanpunainen hymy. hymyilin myös ja sanoin hänelle: sisar ayun, hymysi on edelleen kuin verho, joka erottaa maailman, etkä halua muiden näkevän sinistä sydämessäsi.
tällä kertaa hän todella hymyili. (sun xiaofang)
