uutiset

kukkiva nuoriso ilman katumusta keltaisen meren etuvartiossa

■ yang haoran

sydämeni kiehui innostuksesta, kun sain tietää, että kansallispäivänä nostetaan viiden tähden punainen lippu kaikkien haiyangin saaren upseerien ja sotilaiden puolesta.

yang haoran korjaa vanhenevia johtimia linjatarkastuksen aikana. kuva mingsen

haiyangin saari tunnetaan "keltaisen meren etuvartioasemana". saarella on perinne järjestää lipunnostoseremonia jokaisella suurella festivaaleilla. mutta en odottanut, että minusta tulisi onnekas lipunnostajaksi pian sotilaskoulutuksen suorittamisen ja saarelle saapumisen jälkeen. koska minulle tämä ei ole vain kunnia, vaan myös erityinen lahja - lokakuun 2. päivä sattuu olemaan 22. syntymäpäiväni. kaukana kotoa tulin haiphongin etulinjaan, jossa tunsin kodin lämmön.

muistan, kun kirjauduin armeijaan yliopistosta valmistuttuani, eräs toveri rekrytointitoimistosta kysyi minulta: "jos sinut määrättäisiin vaikeaan paikkaan, olisitko valmis menemään?"

"olen valmis menemään minne isänmaa minua tarvitsee!" vastasin päättäväisesti.

mutta maan rajojen puolustaminen ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. uudesta harjoittelupaikasta lähtien menin junalla, bussilla ja lautalla. kesti kolme päivää astua saarelle. leirille tullessa 16 hahmoa, jotka on kaiverrettu kiviseinään, tulevat näkyviin: "puolusta saarta ja puolusta maata, nauti kärsimyksestä, perusta yritys ja anna lahjoituksia ja omistaudu." opettaja kertoi, että tämä saari näyttää huomaamattomalta, mutta se on monien pitkän matkan laivojen huoltoasema ja siitä tulee myös kotimme.

mutta tämä "koti" on erilainen kuin olin kuvitellut aiemmin...

kasvoin tasangolla ja minulla on erityinen kaipaus merelle. armeijaan liittymisen jälkeen ajattelin purjehtia valtameren yli taistelulaivalla. mutta kun minusta tuli saarta vartioinut vartija, päivittäinen työni oli toistuvaa ja yksitoikkoista. vaikka meri oli aivan oveni ulkopuolella, minusta tuntui aina, että meri oli kaukana minusta, ja myös sininen laivasto unelma oli kaukana minusta. . kun tulin saarelle ensimmäistä kertaa, heittelin ja käännyin usein öisin enkä saanut unta.

opintosuoritukseni on aina ollut hyvä lapsesta asti, ja opiskelin korkeakoulussa suhteellisen vaikeaa monitieteistä ainetta. ennen armeijaan tuloa koin, että kykyjeni mukaan minun pitäisi olla pätevä haastavampiin tehtäviin ja auttaa armeijaa ratkaisemaan joitain teknisiä ongelmia. mutta tällä pienellä saarella kaukana maasta, päivittäistä linjapartiointia ja alustukea lukuun ottamatta, ei ole juuri mitään uutta, mikä saa minut tuntemaan, että se on ylipätevä.

mutta pian sen jälkeen linjapartiotehtävä kaatoi kylmää vettä päälleni.

minulle tämän tehtävän vaikeus ei ole vuorten ylittäminen, vaan laitteiden käyttö. se vaatii dronin tarkkaa hallintaa lentämään ja ampumaan sekä elektronisten instrumenttien käyttöä piirin toimintatilan havaitsemiseen... ymmärrän periaatteet, mutta varsinainen toiminta ei ole helppoa, mutta toistuvien virheiden vuoksi sydämeeni iski voimakas turhautumisen tunne. tajuttuani häpeäni ja saatuani rohkeutta päätin nöyrästi kysyä kaikilta neuvoja ja oppia parantamaan kykyäni hoitaa velvollisuuteni.

seuraavina päivinä ryhmänjohtaja opetti minua uudestaan ​​​​ja uudestaan, ja myös toverini kannustivat minua ja harjoittelivat kärsivällisesti kanssani. jokaisella tehtävällä opin käyttämään laitteita yhä paremmin, ja onnistumisen ja vastuuntuntoni kasvoivat päivä päivältä. tunnen yhä enemmän, että tällä pienellä saarella voin vielä kukoistaa nuoruuden ja ymmärtää elämän arvon.

opettavan luennon jälkeen ja kuunnellessani "aikojen mallin" wang jicain koskettavia tekoja saaren vartioinnissa liikutuin syvästi hänen isänmaallisuutensa ja omistautumisensa hengestä, ja usko sydämessäni vahvistui: "minne ikinä otatkin juuri, taistele missä ikinä oletkin, ja sinun on puolustettava isänmaata." tämä alue!"

tänä aikana ryhmänjohtaja käytti aina linjapartion tilaisuutta viedäkseen minut vuoren huipulle harjoittelemaan lipunnostoa. matkan varrella kaikki lauloivat yhtiön upseerien ja sotilaiden säveltämää "song of the yellow sea outpost". kosketin viiden tähden punaista lippua repussani ja tunsin oloni erittäin innostuneeksi, ikään kuin harteillani olisi ollut raskas tehtävä.

varhain aamulla 1. lokakuuta seisoin vuoren huipulla vetäen köyttä kansallislaulun tahdissa, katsellen viiden tähden punaista lippua nousevan hitaasti ja leijuvan tuulessa ja kyyneleitä valui hillittömästi.

syksyinen taivas oli kirkas ja merituuli toi kaukaisten sireenien äänen. kohtasin laivoja merellä ja tervehdittiin juhlallisella sotilaallisella tervehdyksellä. tällä hetkellä mielessäni soi taas "song of the yellow sea outpost" majesteettinen melodia: "puolusta itsemääräämisoikeutta, minulla on rannikon puolustuslinnoitus; en luovuta senttiäkään maata, ja vannon suojellakseni vuoria ja isänmaan joet..."

(koonnut fu kang ja pla-toimittaja wu anning)

(tämä artikkeli julkaistiin the people's liberation army dailyn "grassroots fax" -painoksessa 2. lokakuuta 2024; kansikuvan lähde: the people's liberation army daily.

toimittaja: su pei

lähde: people's liberation army daily wechat