uutiset

Uuden-Seelannin pääministeri sanoi siirtyvänsä lähemmäksi perinteisiä liittolaisia. Muuttuuko hänen politiikkansa Kiinaa kohtaan?

2024-08-16

한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina

[Teksti/tarkkailijaverkosto Liu Chenghui] Agence France-Pressen mukaan Uuden-Seelannin pääministeri Lacson sanoi puheessaan 15. elokuuta paikallista aikaa, että Uusi-Seelanti vahvistaa kansallista puolustustaan ​​ja "nollaa" ulkopolitiikkaansa lähemmäksi perinteisiä länsimaisia ​​liittolaisiaan. Viitaten Kiinaan hän sanoi, että Kiina on edelleen Uuden-Seelannin suurin kauppakumppani ja sillä on tärkeä vaikutusvalta, mutta osapuolet "eivät pääse eivätkä tule pääsemään sopimukseen" tietyissä asioissa. Raporttien mukaan Uuden-Seelannin strategia saattaa kokea merkittäviä muutoksia, kun se on ylläpitänyt tiiviitä taloudellisia suhteita Kiinaan useiden vuosien ajan.

Sinä päivänä Lowy Institutessa, australialaisen ulkopolitiikan ajatushautomossa, Lacson piti ensimmäisen suuren ulkopoliittisen puheensa sen jälkeen, kun hän astui virkaan viime vuonna. Hän sanoi, että Uusi-Seelanti ei voisi jatkaa elämäänsä maantieteellisen "upeassa eristyksessä".

"Ulkopolitiikkamme nollaamisen on perustuttava työskentelyyn pitkäaikaisten kumppaneiden kanssa." Hän sanoi, että Uusi-Seelanti pyrkii vahvistamaan suhteita perinteisiin liittolaisiin, kuten Yhdysvaltoihin, Britanniaan, Natoon ja sen Tyynenmeren naapureihin, koska "me tunnemme nämä maat parhaiten." , meillä on syvä luottamussuhde toisiimme."

Agence France-Presse totesi, että tämä on merkittävä muutos sen jälkeen, kun Uusi-Seelanti on ylläpitänyt läheisiä taloudellisia suhteita Kiinaan useiden vuosien ajan.

15. elokuuta Lacson piti ensimmäisen tärkeän ulkopoliittisen puheensa toimikautensa aikana Lowy Institutessa Australiassa. AFP

Lacson sanoi myös, että Kiina on edelleen Uuden-Seelannin suurin kauppakumppani ja sen "vaikutus on kiistaton". Mutta hän sanoi myös, että Kiinalla ja Uudella-Seelannissa on erilaiset arvot, mikä tarkoittaa, että "emme voi emmekä tule yksimielisyyteen tietyistä asioista".

Lacson hahmotteli myös "tektonisia muutoksia" alueellisessa geopolitiikassa. Hän varoitti, että Uuden-Seelannin on pysyttävä tietoisena alueellisten konfliktien vaarasta.

"Emme voi menestyä ilman turvallisuutta. Uuden-Seelannin on oltava osallistuja ja osallistuja, ei vain kiinnostunut katsoja."

Lacson suositteli myös puolustuspolitiikan tarkistamista keskittymään maan sotilaallisten voimavarojen päivittämiseen ja modernisointiin.

Brittiläisen "Financial Times" -lehden viime kuussa julkaisemassa eksklusiivisessa haastattelussa Lacson käytti toistuvasti niin kutsuttua "kiinalaista vakoilutapausta" syynä hypetykseen väittäen, että tiedustelupalvelut paljastaisivat yhä enemmän tällaisia ​​tapauksia lisätäkseen maan ymmärrystä "kiinalaisen vakoilun tapauksesta". Kiinan vakoilutapaus". tietoisuus turvallisuusuhkista. Hän väitti myös, että Uusi-Seelanti halusi lisätä tietoisuutta uhasta koko liike-elämässä ja heijastaa Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan ja Australian strategioita.

On syytä huomata, että Lacson oli jo kauan ennen virkaan astumista korostanut, että hän "toivoa saada apua ja tukea Kiinalta" ja "rahoituksen saamisessa Kiinasta on monia etuja ja etuja." Nyt hän sanoi, että Uusi-Seelanti pitää Kiinaa avaimena Toimija Intian ja Tyynenmeren alueella.

Hän sanoi myös, että Uusi-Seelanti jatkaa kaupan kehittämistä Kiinan kanssa ja pyrkii kaksinkertaistamaan kokonaisvientinsä kymmenen vuoden sisällä, mutta hän jatkoi, että hän ei lopettaisi tarvittaessa "kostotoimien taloudellista pakkoa". Kiinan kritiikkiä.

Heinäkuun puolivälissä Uuden-Seelannin pääministerinä yhdeksän vuotta toiminut Clark teki yhteistyötä entisen poliittisen kilpailijansa Brashin, silloisen Uuden-Seelannin oppositiopuolueen johtajan kanssa kirjoittaakseen yhteisen lausunnon, jossa hän kritisoi Lacsonia vaarallisesta poikkeamisesta Uudesta. Seelannin vuosikymmeniä jatkunut riippumaton ulkopolitiikka varoitti, että Lacsonin hallinnon osoittamat amerikkalaiset suuntaukset vetivät maata "enenevässä määrin Kiinan ja Yhdysvaltojen väliseen kilpailupyörteeseen".

Tämä artikkeli on Observer.comin yksinomainen käsikirjoitus, eikä sitä saa kopioida ilman lupaa.